Kaikki pohjoismaat omaksuivat ristin Tanskan lipusta, joka on maailman vanhin yhä käytössä oleva valtionlippu.

Se toimi Tanskan kuninkaiden tunnuksena valloitusretkillä jo 1200-luvulla. Aluksi lippu oli neliön muotoinen baneerilippu, johon sittemmin lisättiin kaksi kielekettä. Kun tämä malli myöhemmin varattiin kuningashuoneen yksinoikeudeksi, muuhun käyttöön syntyi suorakaiteen muotoinen lippu, jossa risti venyi nykyisen skandinaavisen ristin mittoihin.

Sydänkeskiajalla risti oli yleinen kuvio ristiretkiarmeijoiden baneereissa. Sen lisäksi niitä koristivat pyhimysten kuvat ja hallitsijoiden ja ritarikuntien vaakunat. Myöhäiskeskiajalla ja pitkään uudellakin ajalla liput pysyivät enimmäkseen hallitsijasukujen, uskonnollisten järjestöjen, kaupunkien, kauppahuoneiden ja ammattikuntien tunnuksina.

Suuri mullistus lippukulttuurissa tapahtui 1700-luvun lopulla, kun Ranskan vallanku­mouksen innoittamat kansalaiset omaksuivat lippujen käytön. Syntyivät kansallisliput, jotka alkoivat heijastaa yhteisiä kansallisia arvoja. Samalla lippujen kuviointi yksinkertaistui. Prameat vaakunat ja kirjainsommitelmat jäivät pois, ja usein liput jaettiin pelkkiin värikenttiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kolme neljäsosaa nykyisistä kansallislipuista on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, ja vain 12 maalla on lippu, joka on otettu käyttöön ennen vuotta 1800.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Kimmo Kiljunen


yleisen valtio-opin dosentti


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla