Huonepölyn hiukkaset ovat ehkä vain millimetrin tuhannesosan kokoisia.

Ne muodostavat löyhiä kokkareita, joiden läpi valo pääsee aika hyvin. Pöly on siis varsin läpinäkyvää, mutta koska pölyn alta tulevasta valosta osa kuitenkin jää pölyhiukkasiin, pöly näyttää tummemmalta kuin taustansa.

Pöly itse heijastaa valoa aika vähän. Tämän näkee, jos kerää pölyä läjään ja puristaa sen pieneksi mytyksi. Mytty on tummempi kuin irtopöly, koska pölystä siroavan hajavalon määrä on vähentynyt. Vielä tummempi pölypallero on kosteana. Kun vesi täyttää huokoset, valoa siroaa silmäämme entistä vähemmän.

Kuun ja monien muiden taivaankappaleiden pinnan hienojakoinen pöly käyttäytyy periaatteessa huonepölyn tapaan.

Pölyn rakennetta ja pölyhiukkasten ominaisuuksia selvitetään analysoimalla niistä heijastuvaa ja siroavaa valoa, mutta laskentamallit ovat hyvin mutkikkaita. Siitä on tehty Helsingin yliopistossa pari väitöskirjaakin.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/2000

Vastaaja:


Kari Lumme


professori


Helsingin yliopisto tähtitieteen laitos

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla