Käytäntö pukea poikavauvat vaaleansiniseen ja tytöt vaaleanpunaiseen alkoi vakiintua vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Sitä ennen niin vauvat kuin isommatkin lapset saivat satojen vuosien ajan tyytyä lähinnä valkoiseen tai harmaaseen, joskus tummansiniseen. Ennen kuin varsinaisen lastenmuoti 1900-luvun alussa kehittyi, tytöt ja pojat puettiin kuin pienet aikuiset ja värit määräytyivät sen mukaisesti.

Väreihin on kaikkina aikoina liitetty symbolisia merkityksiä, jotka kumpuavat kulttuurista ja sosiaalisista käytännöistä, ei niinkään väreistä itsestään. Niinpä yhdellä värillä on eri kulttuureissa jopa vastakkaisia merkityksiä.

Punainen ei aina ole ollut naisten väri. Sotilasasut olivat vielä parisataa vuotta sitten usein punaisia, kunnes ampuma-aseet tekivät silmiinpistävyydestä hengenvaarallista. Jo Euroopan pakanallisissa kulttuureissa ja myöhemmin kristinuskossa punainen on liitetty ensisijaisesti maskuliinisuuteen.

Punaista pidetään yhä urheilullisuuden, miehisen voiman ja kiihkon värinä muun muassa urheiluautoissa. Punainen herättää mielleyhtymän vereen ja sitä kautta elämään mutta myös marttyyrikuolemaan tai elämän uhraamiseen taistelussa. Myös antiikin Kreikassa punainen korosti miehistä aktiivisuutta; sininen oli ”passiivinen” ja siis paremmin naisille sopiva.

Kun punainen laimenee vaaleanpunaiseksi, se kadottaa edellämainitut ominaisuutensa ja tulee pehmeyden ja hempeyden symboliksi. Koska vaaleanpunaisen voi kuitenkin mieltää maskuliinisen punaisen muunnokseksi, sitä on joissakin maissa pidetty sopivimpana värinä poikavauvoille. Vaaleansininen, Neitsyt Marian väri, taas sopi tyttöjen asusteisiin.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Vastaaja:


Harald Arnkil


väriopin lehtori


Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Miksi punainen on tyttöjen väri?

Haile Selassie jr 18.09.2014 klo 19:34 Punainen symbolisoi naisen häpyhuulia ja emätintä, jotka ovat helakanpunaisia. Siksi punainen on rakkauden väri. Milläs tavis voi sinne vaginaan kurkistaa ja nähdä että se on "helakanpunainen"? Eiköhän se ole vulva minne normaalein keinoin näkee, vaikka oikein levälleen leviteltäisiinkin esmes miestenlehtikuvia varten. *** Muistelisin jostain kuulleeni että kaikki pikkulapset pitävät punaisesta, mutta että pikkutytöt alkavat myöhemmin fanittaa...
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018