Värin muuttuminen johtuu ilmasta.

Kun viiniä säilytetään luonnonkorkilla suljetussa pullossa, ajan mukana viinistä vapautuu happea. Happi edistää viinin kypsymistä, ja mitä enemmän pullossa on ilmaa, sitä nopeammin punaviinin väri vaalenee ja valkoviinin väri tummuu.

Jotkin viinit ovat huomattavasti herkempiä hapettumiselle kuin toiset. Syitä on useita, mutta voimakkaimmin vaikuttanevat erot fenolien ja polyfenolioksidaasien määrissä ja laadussa. Esimerkiksi kofeiinihapon hydrolyysi hapettaa punarypäleistä helpoiten ne lajikkeet, jotka sisältävät eniten kofeiinihappoa.

Hapettumiseen vaikuttaa voimakkaasti myös viinin pH. Kun se nousee, herkästi reagoivien fenoliyhdisteiden suhteellinen osuus kasvaa ja viinit hapettuvat helpommin. Viime kädessä värin muuttuminen johtuu rakenteellisista muutoksista olemassa olevissa pigmenteissä tai niiden muodostumisessa.

Jos viinit säilytettäisiin täysin viileässä, tasalämpöisessä ja pimeässä paikassa ilmatiiviissä astiassa, värimuutoksia ei käytännössä ilmaantuisi. Moderni, korkealaatuinen kierresuljin on luonnonkorkkia ilmatiivimpi ja säilyttää viinin värin sitä paremmin.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2007

Vastaaja:


Paavo Korpikuusi ja Elina Heikkilä


tuotepäällikkö ja tutkija


Altia

Trisminismus
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt1.11.2014

Miksi punaviini vaalenee ja valkoviini tummenee vanhetessaan?

"Kun viiniä säilytetään luonnonkorkilla suljetussa pullossa, ajan mukana viinistä vapautuu happea."... 1) Vapautuuko ajan mukana viinistä happea, jos pullo on suljettu ns. hermeettisellä korkilla? 2)Jos vapautuu, niin kuinka paljon suhteellisesti sitä vapautuu verrattuna tällä hermeettisellä korkilla suljettuun vastaaavaan pulloon ja sisältöön? 3)Kuinka merkityksellistä yleensäkään on sillä, miten paljon "viinistä vapautuu happea" siihen kuinka paljon viiniin pääsee happea?
Lue kommentti

Wanhempien sana on kuin hyeenan paska -
ensin se on mustaa - sitten se valenee.

- afrikkalainen sananlasku, (Bernhard Grzimek)

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018