Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Valurauta laajenee kuumentuessaan ja saattaa muuttua kuperaksi.

Valurautalevyn lämpövastukset ovat keittolevyn alla olevassa eristysmassassa. Levy kuumenee vastuksista johtuvan lämmön avulla. Valurauta laajenee kuumentuessaan ja saattaa muuttua kuperaksi, etenkin vanhemmiten. Siksi valurautalevy sorvataan hieman koveraksi, jotta se pysyy suorana ja kattilat seisovat tukevasti sen päällä. Pienessä määrin kuoppa on myös ulkonäkökysymys.

Lämmön siirtyminen johtumalla levystä kattilaan on tehokasta, kun kattila on pohjarakenteeltaan paksu, tasainen ja mielellään hieman keittolevyä suurempi. Ruoka kuumenee nopeasti ja levyn lämpöenergia tulee käytettyä tehokkaasti, kun kattila painuu tasaisesti levyä vasten. Tehon oikea-aikaisella säätämisellä, kannen käytöllä ja levyn jälkilämmön hyödyntämisellä saavutetaan myös energiansäästöä.

Vastaajana Tarja Marjomaa, tutkija, Työtehoseura.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014.

Wemmelsaari
Seuraa 
Viestejä9
Liittynyt26.1.2014

Miksi sähkölieden levyissä on kuoppa?

Minä veikkaan, että kuopan tarkoitus on valmistustekninen. Levy on valurautaa, jonka pinta on oikaistu sorvaamalla tasaiseksi. Jos levyssä ei olisi kuoppaa, keskiosan sorvaaminen veisi aikaa lähes saman verran kuin kuopan ulkopuolisen osan sorvaaminen. Lisäksi levyn keskelle jäisi ikävä tappi, koska sorvilla ei pysty poistamaan kaikkea materiaalia pyörimissäteen lähestyessä nollaa. Tapin poisto vaatisi ylimääräisen työvaiheen. Eli kuoppa on tehty levyn keskelle sorvauksen helpottamiseksi ja...
Lue kommentti
Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018