Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näköaisti ei korjaa eikä ennakoi tasapainoelimen toimintaa.

Näköaisti säätelee tasapainoa yhdessä sisäkorvan tasapainoelimen kanssa. Kun silmät sulkee tai koettaa liikkua pimeässä huoneessa, liikkeiden ennakointi vaikeutuu, hitaat liikkeet tulevat epävarmoiksi ja tasapainoelimen epätarkkuudet jäävät korjaamatta. Siksi tasapainon hallinnasta tulee epävarmaa.

Näköaisti toimii tasapainossa kaksiosaisesti: se korjaa tasapainoelimen toimintaa säätämällä sen signaaleja ja auttaa hitaissa liikkeissä tasapainoelintä sopeutumaan tarkasti pään liikkeeseen. Näköaisti myös ennakoi tapahtumia. Näin näköjärjestelmä ikään kuin kouluttaa tasapainoaistia. Tasapainon säätelyyn osallistuvat etenkin silmän ääreisnäkökentän aistinsolut.

Sisäkorvan tasapainoelin puolestaan säätelee silmien liikkeitä silmän kohdistamista edistävällä refleksillä. Se mahdollistaa katseen kohdistamisen pään liikkeiden aikana, esimerkiksi kävellessä, juostessa tai autoillessa. Ilman refleksiä maisema hyppisi ja näyttäisi sumuiselta.

Yhdessä selkäydinrefleksien kanssa tasapainoelimen lähettämät hermoimpulssit valvovat myös raajojen lihasjännitystä ja teettävät korjausliikkeitä tasapainon ylläpitämiseksi.

Ikävuosien lisääntyessä ihminen alkaa­ kont­rolloida tasapainoaan yhä enemmän näön avulla. Samaan aikaan näköaisti ja hämäränäkö kuitenkin heikkenevät, raajojen lihastunto huononee ja korjausliikkeet hidastuvat. Vaikka tasapainovasteet ovat tallella, lihasrefleksit ovat auttamattomasti myöhässä, ja siksi vanhus on altis kaatumaan.

Vastaajana Ilmari Pyykkö, korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, professori, Helsinki

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2014

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018