Ongelmasta pääsee eroon kiinnittämällä painoja verhon alareunaan. Kuvitus: Kari Sihvonen
Ongelmasta pääsee eroon kiinnittämällä painoja verhon alareunaan. Kuvitus: Kari Sihvonen

Pyörteen synnyttämä alipaine vetää verhoa.

Pieni suihkukoppi tuntuu erityisen pieneltä, kun suihkuverho pullistelee sisäänpäin. Vielä pahempaa seuraa, kun avaa hanan. Luulisi, että veden paine työntäisi verhoa ulospäin, mutta tosiasiassa käy juuri päinvastoin: verho lähentelee.

Lopulta suihkuverho saa kontaktin ihoon, vaikka peseytyjä kuinka yrittäisi vältellä kosketusta. Kerran otteen saatuaan se liimaantuu ihoon kiinni ja tuntuu limaiselta. Suihkusta lähtee likaisemman tuntuisena kuin sinne on tullut.

Miksi verho taipuu aivan eri suuntaan kuin intuitio sanoo? Syystä on enemmän teorioita kuin vakuuttavaa näyttöä. Jonkinlainen alipaine suihkuverhon sisäpuolelle kuitenkin muodostuu, ja siksi verho imeytyy sisäänpäin.

Lämmin ilma nousee

Yksi varmasti väärä teoria perustuu siihen, että lämmin ilma nousee ylöspäin. Ajatuksena on, että suihkuava kuuma vesi lämmittää ilmaa suihkun puolella verhoa. Ilman määrä suihkun alla siis vähenisi, ja siksi myös sen tiheys ja paine alenisivat.

Teoria kaatuu yksinkertaisella käytännön testillä. Suihkuverho lähentelee ihan samalla tavalla, vaikka vesi on jääkylmää.

Toinen perinteinen teoria pohjaa Bernoullin lakiin, samaan periaatteeseen, joka pitää lentokoneet ilmassa. Bernoullin lain mukaan nesteiden ja kaasujen virtauksen nopeuden kasvaessa paine alenee.

Tässä ajatuksena on, että suihkusta tulevat vesipisarat työntävät ilmaa edessään alaspäin kohti lattiaa ja suihkuverhon alta ulos. Ilman suunta onkin siis alaspäin, ja korvausilma tulee verhon yläpuolelta. Joka tapauksessa syntyy ilmavirta, ilmanpaine sivuttaissuunnassa alenee ja verho taipuu matalamman ilmanpaineen suuntaan.

Suihkuverhon käyttäytymistä on selitetty myös niinsanotulla Coanda-efektillä. Sillä tarkoitetaan liikkuvan nesteen tai kaasun eli fluidin taipumusta hakeutua pintoja kohti – tai tässä verhon taipumusta hakeutua liikkuvaa fluidia kohti.

Pyörteestä paras näyttö

Vakuuttavin näyttö on kuitenkin Massachusettsin yliopiston apulaisprofessorin David Schmidtin teorialla. Hän tutki fluidien käyttäytymistä tietokonesimulaattorilla, jota yleensä käytetään diesel- ja lentokonemoottorien hyötysuhteen parantamiseen.

Schmidt jakoi mallissaan suihkutilan 50 000 pikkuruiseen soluun ja otti huomioon pisaroiden hajoamisen vaikutuksen niiden ilmanvastukseen.

Malli osoitti, että vesisuihku synnyttää pyörteen, jonka kiertää suihkuverhoon nähden kohtisuoran akselin ympäri. Tämän pyörteen keskuksessa on matalan paineen alue samaan tapaan kuin myrskyn keskipisteessä on matalapaineen keskus. Juuri tämä matalapaine vetää suihkuverhoa vesisuihkua kohti.

Schmidtin mukaan tämä pyörrevaikutus on kuitenkin heikko. Se saa liikkeelle vain ohuita ja kevyitä suihkuverhoja. Painavampi suihkuverho ei lähentele. Ilmiö on tuntematon myös niille, joiden suihkupää ei muodosta tarpeeksi pieniä pisaroita.

Koska paine-ero on hyvin pieni, lähentelevän suihkuverhon ongelma on Schmidtin mukaan helposti ratkaistavissa kiinnittämällä verhon alareunaan pieniä painoja.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2013.

Aamupäivä on monelle paras aika opiskella.

Ihanteellinen oppimisen ajankohta osuu aamupäivään, vaikka yksilöllisiä erojakin löytyy, osoittavat Helsingin yliopistossa tehdyt tutkimukset.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on saatu selville, että yliopisto-opiskelijoiden arvosanoihin vaikuttaa epäsuhta itselle ominaisen vuorokausirytmin ja luentojen ajankohtien välillä.

Etenkin iltavirkkujen opinnot kärsivät, jos heidän luentonsa alkavat aikaisin. Aamuvirkkuja haittaavat myöhäiset oppitunnit, mutta selvästi vähemmän.

Parhaat oppimisen hetket ovat sellaisia, jossa opiskelija tuntee tilanteessa kiinnostusta ja kokee, että hänellä on taitoja. Tilanteessa täytyy myös olla sopivasti haasteita, ei liikaa eikä liian vähän.

Vastaajana Katariina Salmela-Aro,

kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Lempi lievittää kohmeloa. Kuva: Getty Images

Läheisyys lievittää kurjaa oloa.

Alkoholi vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintaan, myös hormoneihin. Sen tiedetään nostavan testosteroniarvoja myös naisilla.

Testosteronia pidetään "pelin ja leikin" hormonina. Se lisää seksuaalista halukkuutta. Mikäli seksi jää esimerkiksi vahvan humalan vuoksi toteutumatta, voi olla, että halukkuus siirtyy myöhempään ajankohtaan, kun keho toipuu humalasta.

Toinen asia, joka vaikuttaa, on uskomus. Usein kuulee sanottavan, että seksi auttaa krapulaan. Jos näin uskoo, niin siltä voi myös tuntua. Pelkkä läheisyys ja kosketuskin lievittävät kurjaa oloa, sillä kosketus lisää elimistön mielihyvähormoneita. Sekin voi selittää asiaa.

Vastaajana

Katriina Bildjuschkin,

Seksuaalipedagogi,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

ID10T
Seuraa 
Viestejä2510
Liittynyt3.10.2007

Miksi krapulassa haluttaa?

Itse näkisin, että kyseessä on joku sisäänrakennettu eloonjäämisvietti. Krapulassa (ja kipeänäkin) useasti elimistö päättää, että jos tämä on hengenmenoksi, niin yritetään nyt ainakin levittää geenejä vielä kerran, kun ei tiedä tuleeko siihen enää mahdollisuutta.
Lue kommentti