Neitomme sai nimen ennen kuin muodot. Kuva: Shutterstock
Neitomme sai nimen ennen kuin muodot. Kuva: Shutterstock

Nimessä kuuluu antiikin oppineiden ääni.

Useilla mailla on sekä omakielinen että ulkopuolisten antama nimi, jotka ovat keskenään eri alkuperää, eikä Suomi ole poikkeus.

Finland on lähtöisin indoeurooppalaisilta naapureilta.

Nimi on muodoltaan yhdyssana, jonka jälkiosa -land tarkoittaa maata. Alkuosalle Fin- on aikojen kuluessa annettu monia eri selityksiä. Sitä on yritetty kytkeä esimerkiksi skandinaaviseen henkilönnimeen Finn, germaaniseen suota merkitsevään sanaan fen, ruotsin adjektiiviin fin ’hieno, kaunis’ ja ruotsin substantiiviin fiende ’vihollinen’.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Melko laajaa kannatusta on saanut oletus, jonka mukaan alkuosa olisi samaa juurta kuin verbi finna ’löytää’. Tämä viittaisi muinaisten suomalaisten elinkeinoihin, joihin olennaisena osana kuului luonnonantimien keräily. Uusimman selityksen mukaan alkuosa olisi skandinaavinen miestä merkitsevä sana finnr, jolla on vanhastaan tarkoitettu sekä saamelaisia että suomalaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joka tapauksessa kysymyksessä on ainakin parituhatta vuotta vanha nimitys, sillä jo roomalainen historiankirjoittaja Tacitus mainitsee fennit Pohjolan asukkaina. Myös kreikkalaisen Ptolemaioksen maantiede esittelee phinnoi-nimisen kansan ”Scandian saaren” pohjoisosista. Fennit tai finnit on siis tunnettu laajalti Euroopassa ja Euroopan kielissä antiikista alkaen.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2016

Sisältö jatkuu mainoksen alla