Auringon näkyvä valo sisältää kaikkia värejä – paljon keltaista ja vähän muita.

Jollei ilmakehää olisi, tämä meidän oma tähtemme näyttäisi kellertävän valkoiselta ja taivas mustalta.

Kaikki Auringon valo ei kuitenkaan tule perille suoraan, sillä ilmäkehän molekyylit saavat osan siitä matkaamaan eri reittejä. Niin kutsutusta Rayleighin sironnasta voidaan laskea, että näkyvän valon aallonpituutta (0,0004–0,0007 mm) pienemmät hiukkaset, kuten ilmäkehän happi- ja typpimolekyylit, muuttavat valon suuntaa sitä enemmän, mitä lyhytaaltoisempaa eli sinisempää säteily on.

Maan taivas kaartuu sinisenä, koska ilmakehän molekyylit muuttavat Auringon säteilyn sinisen valon reittiä monituisia kertoja niin, että lopulta kaikissa suunnissa hohtaa sininen. Pitkäaaltoiset punaiset ja keltaiset säteet sen sijaan jatkavat lähes suoraan.

Jos ilmakehämme olisi huomattavasti harvempi, sininen säteily ei sirottuisi yhtä tehokkaasti, ja taivas näyttäisi tummemmalta. Jos se taas olisi paljon tiheämpi, kaiken värinen valo ehtisi poukkoilla alkuperäisestä suunnastaan. Mikään väri ei silloin näyttäisi levittäytyneen muita vahvemmin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2001

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti


tiedetoimittaja

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla