Auringon näkyvä valo sisältää kaikkia värejä – paljon keltaista ja vähän muita.

Jollei ilmakehää olisi, tämä meidän oma tähtemme näyttäisi kellertävän valkoiselta ja taivas mustalta.

Kaikki Auringon valo ei kuitenkaan tule perille suoraan, sillä ilmäkehän molekyylit saavat osan siitä matkaamaan eri reittejä. Niin kutsutusta Rayleighin sironnasta voidaan laskea, että näkyvän valon aallonpituutta (0,0004–0,0007 mm) pienemmät hiukkaset, kuten ilmäkehän happi- ja typpimolekyylit, muuttavat valon suuntaa sitä enemmän, mitä lyhytaaltoisempaa eli sinisempää säteily on.

Maan taivas kaartuu sinisenä, koska ilmakehän molekyylit muuttavat Auringon säteilyn sinisen valon reittiä monituisia kertoja niin, että lopulta kaikissa suunnissa hohtaa sininen. Pitkäaaltoiset punaiset ja keltaiset säteet sen sijaan jatkavat lähes suoraan.

Jos ilmakehämme olisi huomattavasti harvempi, sininen säteily ei sirottuisi yhtä tehokkaasti, ja taivas näyttäisi tummemmalta. Jos se taas olisi paljon tiheämpi, kaiken värinen valo ehtisi poukkoilla alkuperäisestä suunnastaan. Mikään väri ei silloin näyttäisi levittäytyneen muita vahvemmin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2001

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti


tiedetoimittaja

Aamupäivä on monelle paras aika opiskella.

Ihanteellinen oppimisen ajankohta osuu aamupäivään, vaikka yksilöllisiä erojakin löytyy, osoittavat Helsingin yliopistossa tehdyt tutkimukset.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on saatu selville, että yliopisto-opiskelijoiden arvosanoihin vaikuttaa epäsuhta itselle ominaisen vuorokausirytmin ja luentojen ajankohtien välillä.

Etenkin iltavirkkujen opinnot kärsivät, jos heidän luentonsa alkavat aikaisin. Aamuvirkkuja haittaavat myöhäiset oppitunnit, mutta selvästi vähemmän.

Parhaat oppimisen hetket ovat sellaisia, jossa opiskelija tuntee tilanteessa kiinnostusta ja kokee, että hänellä on taitoja. Tilanteessa täytyy myös olla sopivasti haasteita, ei liikaa eikä liian vähän.

Vastaajana Katariina Salmela-Aro,

kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Lempi lievittää kohmeloa. Kuva: Getty Images

Läheisyys lievittää kurjaa oloa.

Alkoholi vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintaan, myös hormoneihin. Sen tiedetään nostavan testosteroniarvoja myös naisilla.

Testosteronia pidetään "pelin ja leikin" hormonina. Se lisää seksuaalista halukkuutta. Mikäli seksi jää esimerkiksi vahvan humalan vuoksi toteutumatta, voi olla, että halukkuus siirtyy myöhempään ajankohtaan, kun keho toipuu humalasta.

Toinen asia, joka vaikuttaa, on uskomus. Usein kuulee sanottavan, että seksi auttaa krapulaan. Jos näin uskoo, niin siltä voi myös tuntua. Pelkkä läheisyys ja kosketuskin lievittävät kurjaa oloa, sillä kosketus lisää elimistön mielihyvähormoneita. Sekin voi selittää asiaa.

Vastaajana

Katriina Bildjuschkin,

Seksuaalipedagogi,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

ID10T
Seuraa 
Viestejä2500
Liittynyt3.10.2007

Miksi krapulassa haluttaa?

Itse näkisin, että kyseessä on joku sisäänrakennettu eloonjäämisvietti. Krapulassa (ja kipeänäkin) useasti elimistö päättää, että jos tämä on hengenmenoksi, niin yritetään nyt ainakin levittää geenejä vielä kerran, kun ei tiedä tuleeko siihen enää mahdollisuutta.
Lue kommentti