Universaali vastaus aineiden liukoisuudelle suoraan lukion kemian kirjasta: Lämmittäminen nopeuttaa aineiden liukenemista.

  Useimmat aineet liukenevat paremmin kuumaan kuin kylmään liuotteeseen, eli niiden liukoisuus kuumaan on suurempi.

Sitten vähän teestä. Useimmat teen aromi- ja väriaineet liukenevat myös kylmään veteen, mutta juoman valmistumiseen kuluu silloin hiukan enemmän aikaa. Mustasta teestä on tunnistettu yli 600 erilaista aromi- ja väriainetta. Osa niistä antaa teelle värin, osa on vastuussa teen aromista.

Miten erilaiset yhdisteet juomaan uuttuvat, vaihtelee sen mukaan, miten paljon ja millaisia teelehtiä käytetään, mikä on veden lämpötila ja miten pitkään teetä uutetaan. Omaa täydellistä kupillistaan voi jokainen etsiä vaihtelemalla näitä muuttujia.

Musta tee uutetaan yleensä juuri kiehahtaneeseen veteen 2–5 minuutissa. Hyvää jääteetä syntyy, kun teepussin laittaa kylmään veteen ja juoman antaa uuttua jääkaapissa parin tunnin ajan. Vihreä tee uutetaan yleensä 45-–70 asteessa. Näin hillitään vihreissä teelehdissä olevien karvaiden yhdisteiden uuttumista.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2007

Vastaaja:
Anu Hopia
elintarvikekemian dosentti
Helsingin yliopisto

JNieminen
Seuraa 
Viestejä81
Liittynyt18.1.2014

Miksi tee liukenee huonosti kylmään veteen?

Tämä kolumni muuten ei ole ihan ajan tasalla. Teen liukenemisessa lämpötila ei vaikuta ainoastaan siihen miten nopeasti teestä liukenee aromiaineita, vaan myös siihen MITÄ liukenee. Tietyt aromiaineet käyttäytyvät kuin rasvat - tai suorastaan ovat rasvaliukoisia, eli ne eivät missään vaiheessa liukenisi kylmään veteen. Veden lämpötila saa myös ne lämpenemään, jolloin niiden olotila tai viskositeetti muuttuvat ja ne sekoittuvat veden kanssa. Toinen lukiofysiikassa vähemmän tunnettu ilmiö ovat...
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018