Meille tutuimman lukujärjestelmän kantaluku on 10, mutta Babyloniassa eli nykyisen Irakin alueella käytettiin noin 4 000 vuotta sitten lukujärjestelmää, jonka kantaluku oli 60.

Babylonian matemaatikot ja tähtitieteilijät jakoivat ympyrän 360 asteeseen ja kunkin asteen 60 yhtäsuureen osaan, joita voidaan tässä kutsua asteminuuteiksi erotukseksi ajanlaskun minuuteista. Jokainen asteminuutti puolestaan jaettiin 60 yhtä suureen astesekuntiin. Tämä tapa on yhä käytössä.

Vuorokausi pilkottiin tunneiksi luultavasti alkuaan Egyptissä. Ajanlaskun historia on keskeisiltä osiltaan matematiikan ja tähtitieteen historiaa, ja siksi tunti jaettiin Babyloniassa omaksuttuun tapaan 60 yhtäsuureen osaan. Näin saatiin ajanlaskuun minuutti, joka myös jaetaan 60 yhtäsuureen osaan, sekuntiin. Sen sijaan sekunnin osat ilmaistaan meille tutulla 10-järjestelmällä, esimerkiksi 9,85 sekuntia. Jos Babyloniassa olisi osattu mitata aikaa sekunnin murto-osina, ehkä me käyttäisimme myös sekunnin osissa 60-järjestelmää.

60-järjestelmän etuna varsinkin murtolukulaskuissa on se, että 60 on jaollinen luvuilla 2, 3, 4, 5, 6, 10, 12, 15, 20 ja 30. Sen sijaan 10 eli meidän lukujärjestelmämme kantaluku on jaollinen vain luvuilla 2 ja 5.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2004

Vastaaja:


Hannu Karttunen


Vastaajana Hannu Karttunen


Tuorlan observatorio

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018