Kuva: VaStatePark/Wikimedia Commons
Kuva: VaStatePark/Wikimedia Commons

Viileissä vesissä uiminen paleltaa ja lisää siksi virtsaneritystä.

Kylmä vaikuttaa aivoissa hypotalamukseen, joka erittää vähemmän antidiureettista hormonia, ADH:ta. Tämä niin sanottu vesihormoni säätelee elimistön vesitaloutta.

ADH ohjaa munuaisten vedeneritystä ja ratkaisee virtsan määrän. Jos vesihormonin tuotanto estettäisiin täysin, elimistöstä poistuisi helposti 10–20 litraa nestettä vuorokaudessa. Normaalipoistuma on 1–2,5 litraa.

Kylmän tavoin myös jännitys, kofeiini ja oluen hörppiminen lamaavat vesihormonin tuotantoa ja lisäävät virtsan eritystä.

Vastaajana Timo Sane,
sisätautiopin dosentti,Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede 2000 -lehdessä 4/2000

 

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Miksi uinnin jälkeen pissattaa?

En ole kauhean paljoa kyykkykuseskellut elämäni aikana, mutta alettuani viime vuosina tekemään pidempikestoisia luontoretkiä on toisinaan tähänkin toimenpiteeseen pitänyt alentua. Ja kyllä siitä voi melkoinen meteli välillä lähteä, kun sattuu jostain syystä maapohja olemaan sen sorttinen että ääntä lähtee. Vähän kuin esmes rankkasateella kun vettä tulee kuin Est... pers... Tarttis kai etsiä niitä sammalia sitten alleen että on äänenvaimennin.
Lue kommentti
Raspu
Seuraa 
Viestejä9868
Liittynyt12.7.2010

Miksi uinnin jälkeen pissattaa?

Kivikaudella ei ollut pyttyjä joihin "lorottaa". Lorottelut on vasta muutaman vuosikymmen vanha ilmiö sivistysmaissa. Kyykkiminen pusikossa, heinikossa ja suhattelu sammalille tuskin synnyti kovin kummoista ääntä. Yhteiset "kusitauot" on kuitenkin ihan nykyaikainenkin ilmiö. Esim. automatkalla pysähdytään huoltikselle ja kaikki käy kusella. Tuskin kusitauko mikään uusi keksintö on ollut, kun tehtävissä on tullut sopiva rako niin kusella on käyty. Eli kusitauot on määräytynyt toiminnan mukaan,...
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017