Kuva: VaStatePark/Wikimedia Commons
Kuva: VaStatePark/Wikimedia Commons

Viileissä vesissä uiminen paleltaa ja lisää siksi virtsaneritystä.

Kylmä vaikuttaa aivoissa hypotalamukseen, joka erittää vähemmän antidiureettista hormonia, ADH:ta. Tämä niin sanottu vesihormoni säätelee elimistön vesitaloutta.

ADH ohjaa munuaisten vedeneritystä ja ratkaisee virtsan määrän. Jos vesihormonin tuotanto estettäisiin täysin, elimistöstä poistuisi helposti 10–20 litraa nestettä vuorokaudessa. Normaalipoistuma on 1–2,5 litraa.

Kylmän tavoin myös jännitys, kofeiini ja oluen hörppiminen lamaavat vesihormonin tuotantoa ja lisäävät virtsan eritystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaajana Timo Sane,
sisätautiopin dosentti,Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede 2000 -lehdessä 4/2000

 

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

En ole kauhean paljoa kyykkykuseskellut elämäni aikana, mutta alettuani viime vuosina tekemään pidempikestoisia luontoretkiä on toisinaan tähänkin toimenpiteeseen pitänyt alentua. Ja kyllä siitä voi melkoinen meteli välillä lähteä, kun sattuu jostain syystä maapohja olemaan sen sorttinen että ääntä lähtee. Vähän kuin esmes rankkasateella kun vettä tulee kuin Est... pers...

Tarttis kai etsiä niitä sammalia sitten alleen että on äänenvaimennin.

Vierailija

Kivikaudella ei ollut pyttyjä joihin "lorottaa". Lorottelut on vasta muutaman vuosikymmen vanha ilmiö sivistysmaissa. Kyykkiminen pusikossa, heinikossa ja suhattelu sammalille tuskin synnyti kovin kummoista ääntä. Yhteiset "kusitauot" on kuitenkin ihan nykyaikainenkin ilmiö. Esim. automatkalla pysähdytään huoltikselle ja kaikki käy kusella. Tuskin kusitauko mikään uusi keksintö on ollut, kun tehtävissä on tullut sopiva rako niin kusella on käyty. Eli kusitauot on määräytynyt toiminnan mukaan, ei niin että kun yksi kusee niin kaikki kusee. Mielestäni väärä lähtökohta ajattelulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla