Ilmiö liittyy luultavasti elimistön sisäisen kellon toiminnan heikkenemiseen: uni pirstoutuu eikä tahdistu enää oikeaan ajankohtaan, koska sisäisen kellon lähettämät uni- ja valveviestit muuttuvat vaimeammiksi.

Tyypillinen oire sisäisen kellon rytmihäiriöstä on aamuöisten heräämisten lisääntyminen.

Toinen syy lienee, etteivät aivot enää reagoi unipaineeseen kuten ennen. Nukahtamisen edellytyksenä on, että aivokuorelle kertyy unipainetta kasaavia välittäjäaineita, kuten adenosiinia ja typpioksidia. Mitä kauemmin ihminen valvoo, sitä enemmän unipainetta kertyy. Iän myötä päivänaikainen aivotoiminta hiljenee, mikä ilmeisesti vaikuttaa välittäjäaineiden määrään ja tehoon. 

Vastaaja:


Tarja Stenberg


fysiologian dosentti, unitutkija


Helsingin yliopisto

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Miksi uni alkaa pätkiä keski-iässä?

Jostain luin että Alzheimeria sairastavilta vanhuksilta on löydetty joku tietty solumuunnos tai mikä lie vaurio joka aiheuttaa huonounisuutta. Harmi kun en nyt muista tämän paremmin enkä sitä varsinkaan mikä oli lähteeni. Aamulehti? Vanhuuden (jota toki keski-ikäisyys ei vielä ole) huonounisuuden ei siis tarvitsisi olla mikään "normaali" ilmiö?
Lue kommentti
Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Miksi uni alkaa pätkiä keski-iässä?

Jos ite herään yöllä, tai siis aamuviideltä nukuttuani 5-2 h, niin alan lukemaan jotain. Sitten uni tulee uudelleen joskus seiskan maissa ja saa vielä pari, kolme tuntia nukuttua. Herään tuohon aikaan yleensä aina, mutta joskus siitä ei pääse takasin uneen vaan on pakko valvoa vähän aikaa. Luulen että itellä tämä liittyy stressiin.
Lue kommentti

Hämmentää.

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018