Asiasta saamme syyttää vanhoja roomalaisia – ja sitä, että loogisuus merkitsee eri aikakausina eri asioita. Pääsyyllinen on Julius Caesar.

Roomalainen ajanlasku oli joutunut epäjärjestykseen, ja vuonna 46 eKr. Julius Caesar sääti ajanlaskutavan, jota ruvettiin sanomaan juliaaniseksi kalenteriksi. Caesar määräsi vuoden pituudeksi 365 ¼ päivää ja sijoitti karkauspäivät paikalleen. Hän myös kiinnitti uuden ajanlaskun luonnon merkkipäiviin. Hän määräsi, että vuoden 46 talvipäivänseisaus on joulukuun 24. päivänä. Tämä päivämäärä oli jonkin vanhemman roomalaisen logiikan mukaisesti se oikea talvipäivänseisauksen paikka. Mikä se logiikka oli, ei ole enää nykypäivänä tiedossa.

Vuodenvaihde asettui tammikuun alkuun. Ilmeisesti Caesar halusi sovittaa kalenterivuoden ja virkakalenterin samaan tahtiin. Tasavallan korkeimpien viranhaltijoiden, vuosittain vaihtuvien konsulien, virkakausi oli jo sadan vuoden ajan alkanut tammikuun alussa.

Myöhemmissä ajanlaskun muutoksissa on sitten pyritty pitämään vuodenvaihde suunnilleen samassa asemassa kuin se oli juliaanisessa ajanlaskussa. Talvipäivänseisaus on nykyään 21. tai 22. joulukuuta. 

Vastaaja:
Heikki Oja
tutkimuspäällikkö
Almanakkatoimisto, Helsingin yliopisto