Magnetismi aiheutuu atomin elektronien pyörimisliikkeestä.

Johtaako liike magneettisuuteen vai ei, riippuu eri elektronien yhteisvaikutuksesta.

Bohrin atomimallin mukaan sähköisesti varautuneet elektronihiukkaset pyörivät sekä atomin ytimen että itsensä ympäri. Jokainen elektroni synnyttää näiden pyörimisliikkeiden tuloksena ympärilleen magneettikentän. Atomin ympärille kehittyvä magneettikenttä on siis elektronien kenttien summa.

Useimmissa materiaaleissa elektronit ovat kuitenkin järjestäytyneet kehille pareittain siten, että niiden pyörimissuunnat ovat vastakkaiset. Tällöin niiden magneettikentät kumoavat toisensa, ja siksi useimmat materiaalit ovat epämagneettisia.

Tietyissä erityistapauksissa elektronit ovat järjestyneet siten, että samalla kehällä on yksi tai useampi ”pariton” elektroni. Tämän tuloksena atomille kehittyy ulkoinen magneettikenttä, eli se on magneettinen. Näitä erityistapauksia ovat niin sanotut transitiometallit, kuten rauta, koboltti ja nikkeli, sekä jotkin harvinaiset maametallit, kuten gadolinium ja terbium. Koska ilmiö aikoinaan havaittiin raudassa ja sen yhdisteissä, edellä lueteltuja kutsutaan ferromagneettisiksi metalleiksi.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2007

Vastaaja:


Martti Paju


johtaja


Magneettiteknologiakeskus, Pori

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018