Vesi koostuu molekyyleistä, joissa on yksi happiatomi ja kaksi vetyatomia.

Kun vesi on nestemäistä, lämpöliike saa molekyylit poukkoilemaan sinne tänne sitä rajummin mitä lämpimämpää neste on. Toisaalta viereisten vesimolekyylien happi- ja vetyatomit pyrkivät sitoutumaan toisiinsa ns. vetysidoksilla. Sidoksia syntyy ja purkautuu jatkuvasti.

Puhdas vesi on tiheimmillään 3,98-asteisena, koska lämpöliike ja sitoutuminen ovat tällöin sellaisessa tasapainossa, että molekyylit ovat lähempänä toisiaan kuin missään muussa lämpötilassa. Kun vesi tulee tätä kylmemmäksi, vetysillat alkavat yhdistää molekyyylejä ketjuiksi ja ketjuja verkoiksi. Ketjujen väliin jää tyhjää tilaa, joten rakenne löyhenee. Juuri molekyylien ketjuuntumisen ansiosta kiteytynyt vesi eli jää on vähemmän tiheää kuin nestemäinen vesi. Tässä vesi poikkeaa useimmista muista aineista, jotka ovat tiheimmillään kiinteinä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 1/1996

Vastaaja:


Markku Räsänen


fysikaalisen kemian apulaisprofessori


Helsingin yliopisto

Häxpi
Seuraa 
Viestejä1330
Liittynyt15.11.2014

Miksi vesi on tiheintä neliasteisena?

Voimme myös ajatella mitä tapahtuisi, jos vesi olisi tiheintä esim. +23 asteisena tai -7 asteisena. Taitaisivat jäätyä vesistöt talvella pohjia myöten ja kesällä olisi muuten vaan erikoista.
Lue kommentti

Islamismi nojaa islamin arvovaltaisiin lähteisiin: Koraaniin, sunnaan, Muhammedin esimerkkiin ja sharia-lakiin. Islamismi on islamin hartainta harjoittamista.

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017