Lähtökohta on muinaisessa Babyloniassa.

Babylonialaisten kalenteri oli kuun vaiheisiin perustuva kuukalenteri, joka tuottaa ajan perusmitaksi 29,53 vuorokautta. Tämä oli liian pitkä aika käytännön elämää ajatellen. Tarvittiin jokin ajanjakso vuorokauden ja kuukauden väliin. Niinpä kuukausi jaettiin neljään osaan, koska siten "viikon" pituus mukavasti täsmäsi seitsemän taivaallisen jumalan eli paljain silmin näkyvien taivaankappaleiden määrän kanssa.

Juutalaiset toivat babylonialaisen ajanlaskun Palestiinaan palatessaan Babylonian vankeudesta. Sittemmin roomalaiset valloittivat Palestiinan, ja ajanlaskun alun tienoilla he vaihtoivat käytössä olleen kahdeksanpäiväisen viikkonsa seitsenpäiväiseen. Pitkän rauhan ajan vallitessa sekä ihmiset että ideat pääsivät liikkumaan vapaasti, ja tuore kristinusko levitti nopeasti viikkokäsityksen laajaan imperiumiin. Virallisesti seitsenpäiväinen viikko otettiin käyttöön keisari Konstantinuksen määräyksestä vuonna 321.

Vastaaja:


Rami Rekola


tähtitieteen tutkija


Tuorlan observatorio

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla