Kun ydinpommi räjähtää ilmassa maanpinnan yläpuolella, aluksi syntyy muodoltaan pallomainen räjähdyspilvi.

Kun tulikuuma, ilmaa keveämpi räjähdysaines nousee kuumailmapallon lailla ylöspäin latauksen voimakkuudesta riippuen 100–200 kilometrin tuntivauhdilla, nousevasta materiasta kehittyy sienipilven lakki. Sen kukkakaalimainen kaareva muoto muistuttaa tavallisen kesäpäiväisen kumpupilven yläosan eri suuntiin kohoavia pyörteisiä rakenteita. Syntymekanismikin on fysikaalisesti samankaltainen.

Sienipilven jalka johtuu eräänlaisesta savupiippuefektistä. Hornamaisen kuuma plasmapallo on kuin tuli uunin pesässä. Ylöspäin kohoavan pilven kuumuus aiheuttaa voimakkaan sivuimun ja nousevan ilmavirtauksen, missä tuulen nopeus on satoja kilometrejä tunnissa. Sienen jalka muodostuu imuun joutuvasta pölystä ja muusta irtaimesta aineksesta. Jalan ympärille voi syntyä myös lyhytkestoisia rengasmaisia tiivistyspilviä.

Räjähdysaines jäähtyy nousussa. Se kohoaa, kunnes pilven ja sitä ympäröivän ilman tiheysero on sama ja nostevoima lakkaa vaikuttamasta. Tyypillisesti sienipilvi kohoaa useiden kilometrien korkeuteen minuutissa parissa. Sienipilvi hajoaa vähitellen tuulien mukana ja sataa alas maahan radioaktiivisena laskeumana.

Vaikka räjähdyksessä syntyvä sienipilvi yhdistetään nimenomaan ydinlatauksiin, nimitys oli käytössä jo ennen toista maailmansotaa. Sienimäisiä räjähdyspilviä syntyy näet myös aivan tavallisten voimakkaiden räjähdyksien seurauksena. Myös tulivuorien purkauspilvet muodostavat usein sienimäisiä rakenteita.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007

Vastaaja:


Heikki Nevanlinna


tutkimuspäällikkö


Ilmatieteen laitos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017