Viittomakielen oppinut syntymäkuuro ajattelee viittomilla.

Hän myös näkee viittomakielisiä unia.
Onneksi viittomakieli on keksitty, sillä jollei syntymäkuurolla olisi mahdollisuutta kielen oppimiseen, hänen ajattelunsa ei pääsisi kehittymään. Silloin hän voisi vammautua vaikeasti myös älyllisen kehityksen suhteen. Viittomakielen lapsena oppinut kuitenkin kehittyy aivan normaalisti.
Myöhemmällä iällä kuuroutunut ajattelee lapsena oppimallaan kielellä.

Vastaaja:


Timo Saloviita


erityispedagogiikan professori


Jyväskylän yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BCK
Seuraa 
Viestejä6960

Kyllä kielellä(kin) ajatellaan, ja kieli myös suuntaa ajatuksia. Esimerkiksi suomessa on monia sanoja lumelle, mikä mahdollistaa monisyisen lunta koskevan ajattelun. Olettaisin, että joidenkin aavikkokansojen kielessä on monia sanoja vastaavasti hiekalle, ja heiltä luonnistuu vastaavasti monisyinen hiekkaan liittyvä ajattelu.

Kielellisen ajattelun lisäksi on varmaankin myös mm. esikielellistä, kuvallista, intuitiivista, analyyttista, matemaattista, divergenttiä, konvergenttia, haptista, geometrista, konkreettista, abstraktia, maagista, rationaalista, formaalia, heuristiikkoihin nojaavaa, lateraalista jne. ajattelua (joista kaikki eivät ole kielellisen ajattelun vastakohtia). Varmaankin kuurot kykenevät näihin kaikkiin, varsinkin jos ovat oppineet viittomakielen. Kuvalliseen tai esikielelliseen ajatteluun ei kieltä tarvita. 

Eräässä romaanissa oli kerran kuvaus erään sokean unesta, jossa sokea aisti läsnäolevan (enkelin tms.?) haju- ja tuntoaistin perusteella. Jos jokin aisti puuttuu, muuta aistit saavat isomman sijan ajattelussa.

Vierailija

Minä en pidä vastauksesta. Kysymys on mainio.

Syntymäkuuro on ensinnäkin huono esimerkki. Kuurojen kieli ja ajattelu perustuu kuulevien sääntöihin, eikä ole "luontevaa". Se on esimerkki täydellisestä sopeutumisesta vammaan, mutta kieli ja ajattelu vastaa täysin meidän kuulevien ajattelua. Kyllä aivot osaa aistin korvata muilla. Aihe on huiman mielenkiintoinen, etenkin dokumentteja on ilo katsella. Teksinä aivotutkimus voi olla raskasta.

Myöskään susilapset eivät kelpaa minulle esimerkiksi, koska sudet ovat kommunikoivia laumaeläimiä. Noista olisi kivempi tietää onko luonto muokannut kyseisten lasten hajuaistia ja sitä käsitteleviä aivojen alueita jotenkin "oudosti", koska susilla se lienee mölinää tärkeämpi kommunikointiväline. Harmi että susilapsiaika ei ole osunut hitekiteki-aivotutkimuksen kanssa samaan aikaan.

Minulle kelpaava esimerkki olisi normaaliaistinen lapsi äänettömässä, mutta ihmismäisessä ympäristössä. Esimerkkinä luostarityyppinen asuminen (tai koejärjestely). Toinen harmi on se, että kunnon ihmiskokeita mielenkiintoisista asioista ei vain voi tehdä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla