Syksyllä ilman nopea kylmeneminen nostattaa lintujen muuttovirettä, keväällä ilman lämpeneminen tekee saman.

Voimakkaat lämpötilan muutokset vaikuttavat varsinkin loppusyksyn ja alkukevään muuttajiin, ja niitä sanotaankin säämuuttajiksi.

Matkan aikana linnut suosivat kevyttä–navakkaa myötätuulta, sillä myrskyisässä myötätuulessa lintu "sakkaa" ja ajelehtii passiivisesti. Pienessä vastatuulessa onkin helpompi lentää kuin liian kovassa myötätuulessa. Sivuttainen tuuli taas painaa muuttajia helposti vikasuuntaan. Useimmat lajit muuttavat 2–4 kilometrin korkeudessa; siellä myötätuuli on parempaa kuin alempana, joten lintu säästää energiaa. Suurin osa linnuista muuttaa näkymättömissä, liian korkealla ihmisten nähtäviksi. Joskus muuttolinnut joutuvat lentämään pakosta kovaankin vastatuuleen maata tai merta nuollen. Tällöin ylemmissä ilmakerroksissa on vielä kovempi ja häiritsevämpi vastatuuli.

Poutasää ja hyvä näkyvyys helpottavat niin päivä- kuin yömuuttajienkin matkantekoa. Linnut käyttävät suunnistamisessa apunaan muun muassa auringonkiertoa ja tähtien sijaintia sekä maapallon magneettikenttää ja maastonmuotoja.

Petolinnut, kurjet ja monet muut leveäsiipiset hyötyvät aurinkoisista päivistä, jolloin aurinko lämmittää maata synnyttäen lämpimiä nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä. Tällöin muodostuu myös kumpupilviä. Linnut käyttävät termiikkejä hissinä purjelentokoneiden tapaan. Nousuvirtauksen "katolle" kaarreltuaan ne liitävät kilometrikaupalla ilmaista kyytiä eteenpäin etsimään seuraavaa nostoa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2005

Vastaaja:


Lasse J. Laine


ornitologi


Inkoo