Syksyllä ilman nopea kylmeneminen nostattaa lintujen muuttovirettä, keväällä ilman lämpeneminen tekee saman.

Voimakkaat lämpötilan muutokset vaikuttavat varsinkin loppusyksyn ja alkukevään muuttajiin, ja niitä sanotaankin säämuuttajiksi.

Matkan aikana linnut suosivat kevyttä–navakkaa myötätuulta, sillä myrskyisässä myötätuulessa lintu "sakkaa" ja ajelehtii passiivisesti. Pienessä vastatuulessa onkin helpompi lentää kuin liian kovassa myötätuulessa. Sivuttainen tuuli taas painaa muuttajia helposti vikasuuntaan. Useimmat lajit muuttavat 2–4 kilometrin korkeudessa; siellä myötätuuli on parempaa kuin alempana, joten lintu säästää energiaa. Suurin osa linnuista muuttaa näkymättömissä, liian korkealla ihmisten nähtäviksi. Joskus muuttolinnut joutuvat lentämään pakosta kovaankin vastatuuleen maata tai merta nuollen. Tällöin ylemmissä ilmakerroksissa on vielä kovempi ja häiritsevämpi vastatuuli.

Poutasää ja hyvä näkyvyys helpottavat niin päivä- kuin yömuuttajienkin matkantekoa. Linnut käyttävät suunnistamisessa apunaan muun muassa auringonkiertoa ja tähtien sijaintia sekä maapallon magneettikenttää ja maastonmuotoja.

Petolinnut, kurjet ja monet muut leveäsiipiset hyötyvät aurinkoisista päivistä, jolloin aurinko lämmittää maata synnyttäen lämpimiä nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä. Tällöin muodostuu myös kumpupilviä. Linnut käyttävät termiikkejä hissinä purjelentokoneiden tapaan. Nousuvirtauksen "katolle" kaarreltuaan ne liitävät kilometrikaupalla ilmaista kyytiä eteenpäin etsimään seuraavaa nostoa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2005

Vastaaja:


Lasse J. Laine


ornitologi


Inkoo

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017