Sima kuuluu vanhimpiin alkoholipitoisiin juomiin.

Se lienee tunnettu laajalti indoeurooppalaisella alueella muinaisesta Intiasta Skandinaviaan saakka. Se valmistettiin hunajasta ja vedestä, johon oli voitu lisätä mausteita ja mallastettua viljaa käymisen edistämiseksi.

Viikinkiajan Pohjoismaissa siman uskottiin antavan juojalleen kuolemattomuuden, runoilijan kyvyn ja viisauden. Simasta onkin lukuisia mainintoja saagoissa, joissa se usein merkittävästi vaikuttaa tarinan kulkuun. Viikinkiaikana sima oli tavattoman arvostettu juoma ja sitä käytettiin nimenomaan suurissa ja merkittävissä juhlatilaisuuksissa.

Tavallisen siman lisäksi viikingit tunsivat vahvemman, hyvin makean hunajapohjaisen juoman, johon saagoissa esiintyvä nimitys beor tai bjórr ilmeisesti viittaa. Hunajan lisäksi siinä oli käytettyjä hedelmämehuja – ehkä omenasta tehtyjä – ja sen kerrotaan olleen niin voimakkaasti humalluttavaa, että raskaana olevien naisten oli ehdottomasti vältettävä sitä. Oletetaan, että Tanskan viikinkiaikaisista haudoista löydetyt pienet hopeapikarit oli tarkoitettu juuri tämän kallisarvoisen juoman nauttimiseen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2003

Vastaaja:


Paula Purhonen


osastonjohtaja


Museovirasto, arkeologian osasto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla