Vuodet eivät yksin ratkaise. Kuva: Shutterstock
Vuodet eivät yksin ratkaise. Kuva: Shutterstock

Vastaus vaihtelee tarkastelukulman mukaan.

Vanheneminen alkaa itse asiassa syntymästä, joten ilmiö on määrittelykysymys.

Suomessa kansan- eli vanhuuseläkkeen ikäraja on ollut kautta aikojen 65 vuotta. Tätä rajaa on käytetty tutkittaessa vanhenemista.

Nykyään vanhuuden raja vedetään usein 75 vuoteen. Tutkijat ovat perustelleet tätä muuan muassa sillä, että terveysseurantojen perusteella raihnaus yleistyy 75–80 vuoden välillä. Tämä on kuitenkin keskiarvo, koska vanhusväestö on äärimmäisen heterogeeninen. Joukko ulottuu maratoonareista täysin toimintakyvyttömiin.

Kun ikääntyvien terveys ja toimintakyky ovat viime vuosikymmeninä kohentuneet, monet ovat nostaneet rajan 80 vuoteen. Tässä katsannossa varsinaisia vanhuksia ovat yli 85-vuotiaat.

Kronologista ikää järkevämpi mittari olisi biologinen ikä. Sitä voidaan määritellä monin tavoin. Yksi niistä on verenkiertoelimistön kunto: ihminen on yhtä vanha kuin hänen valtimonsa. Ennenaikaiseen vanhenemiseen voi viitata alkava gerastenia eli hauraus-raihnaus-oireyhtymä. Sitä potevan terveys heikkenee ilman selvää sairautta.

Kansainvälisesti vanhenemisen mittariksi on suositeltu kävelynopeutta. Vanhenemiseen viittaa hidas kävely, alle 0,8 metriä sekunnissa. Tällä tavoin vanha voi olla jo 55-vuotias.

Vastaajana Timo Strandberg, geriatrian professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2016

Hajuhaitta saattaa syntyä jo päivässä.

Ensimmäiset peseytymättömyyden seuraukset ovat sosiaalisia: pesemätön ihminen haisee kauas. Jos eritteet pinttyvät vaatteisiin, haju väkevöityy.

Iho erittää talia ja hikeä. Ne ovat itsessään käytännössä hajuttomia mutta härskiintyvät nopeasti iholla viihtyvien bakteerien ja hiivasienten vaikutuksesta. Arvellaan, että ainakin jossain kulttuurisen kehityksen vaiheessa nämä kehon hajut ovat olleet lajimme enemmistön mielestä hyvinkin viehättäviä.

Peseytymättömyydestä voi kyllä olla haittaakin. Se aiheuttaa kutisevia hiivainfektioita ja pahentaa ainakin tali-ihottumaa ja märkärupea. Myös haavat tulehtuvat helpommin.

Suihku muutaman päivän välein ja puhtaat vaatteet riittävät pitämään terveydelliset haitat kurissa, mutta sosiaalisten suhteiden kannalta peseytyminen kannattanee päivittäin.

Kulttuuriset ja ilmastolliset vaatimukset toki vaikuttavat peseytymistiheyteen. Arktiksen asukkaat tuskin ovat päivittäin peseytyneet, ja alasti savannilla vaeltaessa iho on tuulettunut.

Vastaajana

Maria Huttunen,

ihotautien erikoislääkäri, Terveystalo.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018

Ei ole. Käärmeen anatomia ei sovi kasvien syöntiin.

Kaikki maailman noin 3 500 käärmelajia ovat petoeläimiä. Nisäkkäitä ja lintuja syövien lajien lisäksi on muun muassa kaloja, etanoita, hyönteisiä, munia ja sammakoita syöviä käärmeitä, mutta ei lainkaan kasvinsyöjiä.

Niukkaenergiaisen kasviravinnon sulattaminen vaatii aikaa ja pitkän suolen. Käärmeen anatomia ei mahdollista mutkittelevaa suolta, toisin kuin vaikkapa nisäkkäiden.

Esimerkiksi ihmisen ohutsuoli on 5–10 metriä pitkä, ainakin viisi kertaa ruumiin pituus. Käärmeen vastaava suoli on lyhyempi kuin itse eläin. Siinä ei kasviravintoa pysty sulattamaan.

Ravinnon mutkittelu suolistossa edellyttää myös sen jauhamista hienoksi. Siihen tarvitaan leikkaavat ja paloittelevat hampaat, jotka ovat purupinnaltaan mieluiten melko tasaiset.

Sellaisia ei käärmeiltä löydy, vaan niiden hampaat ovat pikemmin saaliin kiinni pitämiseen soveltuvat koukut. Niinpä käärmeet syövätkin saaliseläimensä paloittelematta, nielevät ne kokonaisina.

Vastaajana

Jarmo Saarikivi,

tutkijatohtori, ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018