Oppikirjat ovat pitkään tolkuttaneet Auringon olevan rauhallista keski-ikää viettävä tähti, jonka ympärillä elämä jatkuu entiseen tapaan, kunnes Auringolta viiden miljardin vuoden päästä loppuu vety.

1990-luvun puolivälissä valkeni kuitenkin, että meillä on aikaa enää miljardin vuoden verran.

Tietokonemallinnusten mukaan Aurinko on tähänastisen elämänsä aikana kirkastunut noin 30 prosenttia. Sama jatkuu.

Miljardin vuoden kuluttua tähtemme on 10 prosenttia nykyistä kirkkaampi. Silloin lisääntynyt lämpö saisi Maan meret kiehumaan, ja vähitellen kostea kasvihuoneilmiö tappaisi kaiken elämän.

Kun Auringolta paljon myöhemmin loppuu vety, se laajenee punaiseksi jättiläiseksi. Samalla se menettää massaansa, ja planeetat loittonevat pienenevän vetovoiman vuoksi. Kun Aurinko on Maan radan kokoinen, Maa on siirtynyt nykyiselle Marsin radalle. Siellä on niin kuumaa, että planeettamme sulaa.

Jättiläisvaiheen jälkeen Aurinko luhistuu pieneksi, hiljalleen kylmeneväksi valkoiseksi kääpiöksi. Maa jatkaa laavamöykkynä ja ihmiskunta ehkä siirtolaisina jonkin toisen tähden ympärillä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/2000

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti


tiedetoimittaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
optimistx

Ilman googlaamista herää ihmettely, miten merten ollessa 95-asteisia miljardin vuoden kuluttua, silti pärjätään täällä. Vai pärjätäänkö?

Eikös siinä tulisi jo liian kuuma ainakin ihmisille?

 

 

Ihmiselle varmaankin liikaa mutta jotkin extremofiili-bakteerit saattaisivat pärjätä noissa lämpötiloissa.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä44926
optimistx

Jos ennen kuviteltiin 5 miljardia vuotta meille elinkelpoista aikaa, nyt Tähtisen mukaan 1 miljardi vuotta, ja käytännössä ehkä vain joku sata miljoonaa vuotta, niin en ala. Ei se auta, jos keräilen yhden karamellipaperin päivässä ("roska päivässä" -liikken mukaan) kiltisti kaupungin roskikseen. Tai pidättelen hengitystäni silloin tällöin, ettei tule liika hiilidioksidia minulta nopeuttamaan kasvihuonetomaatti-ilmiötä. Piereskelyn pidättely metaanipäästöjen vähentämiseksi olkoon se raja, kun on tullut totuteltua moiseen.

Pitäisin pienenä ihmeenä jos ihmiskunta selviää joten kuten elinkelpoisena tällä pallolla tämän vuosisadan loppuun. Oletettavasti osa ihmisistä on jo silloin lähtenyt itseään pakoon avaruutta asuttamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla