Ensimmäisenä hammastahnana voi ehkä pitää ainetta, jota egyptiläiset hieroivat hampaisiinsa noin 5000–3000 eaa.

Se valmistettiin sekoittamalla hienonnettua häränsorkkatuhkaa, mirhaa, hohkakiveä ja poltettuja munankuoria.
Ennen kuin hammasharja keksittiin, ihmiset käyttivät sormiaan sekä tikkuja ja oksanpätkiä. Noin 3500 eaa. babylonialaiset harjasivat hampaitaan oksanpätkällä, jonka pää pureskeltiin harjamaiseksi.

Varsinainen hammasharja keksittiin vasta 1400- tai 1500-luvulla jaa. Kiinassa, jossa luu- tai bambuvarteen kiinnitettiin sian harjaksia. Eläinten harjaksia käytettiin pitkään: vasta vuonna 1938 tulivat myyntiin nailonharjaksiset hammasharjat. Varsina on eri aikoina nähty muun muassa bambua, luuta, hopeaa, norsunluuta, puuta, bakeliittia ja lopulta muovia.

Hammasharja saapui Eurooppaan kenties 1600-luvulla ja yleistyi hitaasti. Massatuotanto alkoi Englannissa vuonna 1780, mutta väline oli lähinnä yläluokan suosiossa. Sähköhammasharja keksittiin 1930-luvun lopussa; markkinoille se tuli parikymmentä vuotta myöhemmin.

Suomeen hammasharja saapui luultavasti 1800-luvulla. Ihmiset kuitenkin karsastivat sitä pitkään. Sitä pidettiin turhamaisena ja jopa syntisenä, ja vielä 1950-luvulla maaseudulla eli väkeä, joka ei ollut siitä kuullutkaan.

Hammasharjaa käytettiin yleensä pelkän veden kanssa, vaikka tahnoja ja pulvereita oli myynnissä. Esimerkiksi 1700- ja 1800-luvulla valmistusaineet vaihtelivat tiilipölystä murskattuun posliiniin. Vuonna 1938 ilmestyneessä Kotilieden lääkärikirjassa ihmisiä varoitettiin haaskaamasta rahojaan kalliisiin tahnoihin, ja monet asiantuntijat puhuivat niitä vastaan, sillä ne kuluttivat hampaan pintaa ja vahingoittivat suun limakalvoja.

Suulle ystävälliset hammastahnat kehittyivät vähitellen 1900-luvun aikana. Erityisen hyödyllisiä tahnoista tuli, kun niihin alettiin lisätä kariesta ehkäisevää fluoria. Englannissa fluorihammastahnat tulivat markkinoille 1950-luvulla, Suomessa 1960-luvulla.


Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2007

Vastaaja:


Henna Sinisalo


museoamanuenssi


Helsingin yliopistomuseo Arppeanum