Yhteen aikaan siirryttiin vuonna 1884, jolloin Washingtonissa sovittiin koko maapallon jakamisesta aikavyöhykkeisiin.

Tätä ennen kukin paikkakunta  noudatti omaa paikallisaikaansa, joka katsottiin Auringosta. Kun Aurinko oli etelässä, kello oli 12.

Tarve yhtenäisemmän ajan määrittelemiseen kasvoi 1800-luvun puolivälistä alkaen, kun rautatieverkot laajenivat ja lennätin otettiin käyttöön. Ensin amerikkalaiset jakoivat oman alueensa neljään aikavyöhykkeeseen vuonna 1872, ja vuonna 1884 sama tehtiin koko maapallolle. Maapallon pinta jaettiin 24 vyöhykkeeseen: kunkin aika poikkesi naapurivyöhykkeistä yhdellä tunnilla.

Kaikki maat eivät liittyneet Washingtonin sopimukseen heti. Esimerkiksi Suomi oli osa Venäjää ja pääsi tekemään oman päätöksensä vasta 1921. Silloin Suomi alkoi noudattaa Itä-Euroopan aikaa, joka on kaksi tuntia edellä perusajaksi valitusta Greenwichin ajasta.

Greenwichin ajan määritelmää tarkennettiin 1970-luvun alussa, ja samalla sille annettiin uusi nimi, yleisaika eli UTC (Coordinated Universal Time). Nykymaailma elää UTC-ajan mukaan.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007

Vastaaja:


Heikki Oja


tähtitieteen dosentti


Helsinki

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018