Kirkonkirjoista kerättyjen tietojen perusteella vuonna 1880 jopa 98 % yli 15-vuotiaista suomalaisista osasi auttavasti lukea.

Unescon määritelmän mukana yleinen lukutaito on saavutettu, kun 99% kansasta on lukutaitoista. Sen perusteella voidaan arvioida, että yleinen lukutaito saavutettiin vuosisadan vaihteessa.
Suomalaiset olivat lukuinnossa aikansa kansainvälistä huippua. Lukutaito oli 1900-luvun alussa yleistä vain Keski-Euroopassa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja muista maista on vaikea saada.

Suomessa lukutaito yleistyi varhain lähinnä kirkon antaman alkuopetuksen ansiosta. Jokaisen naimisiin mielivän oli Päntättävä Raamattua ja Katekismusta, sillä ripillepääsy oli sidottu kristinopin hallintaan, ja lukutaitoon, joita testattiin lukukinkereillä. Kuulustelutilaisuudet aloitettiin Suomessa jo 1600-luvulla, ja niistä tuli keskeinen kansanopetuksen muoto.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/1997

Vastaaja:


Pirjo Linnakylä


koulutustutkimuksen tutkimusprofessori


Jyväskylän yliopisto

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5000
Liittynyt21.6.2009

Milloin koko suomen kansa oli lukutaitoista?

"Suomessa lukutaito yleistyi varhain lähinnä kirkon antaman alkuopetuksen ansiosta. Jokaisen naimisiin mielivän oli Päntättävä Raamattua ja Katekismusta, sillä ripillepääsy oli sidottu kristinopin hallintaan, ja lukutaitoon, joita testattiin lukukinkereillä. Kuulustelutilaisuudet aloitettiin Suomessa jo 1600-luvulla, ja niistä tuli keskeinen kansanopetuksen muoto." Konkreettinen esimerkki kristinuskon positiivisista puolista. Nykyään nettipelit ja elokuvat opettavat nuorisollemme tärkeää...
Lue kommentti

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä9585
Liittynyt20.1.2013

Milloin koko suomen kansa oli lukutaitoista?

Perusteltu pointti, sillä netin virtuaalimaailma vaikuttaa yhä useammalle olevan todellisuutta tärkeämpi, varsinkin nuorilla, ja miksei joillekkin vartuneemmillekkin. Juuri vaimon kanssa päätettin äänekkäistä vastalauseista huolimatta asettaa lapsille ns pelikielto arkipäiville, samoin kuin makeisille, eli viikonloppuina vain. Meni meinaan ihan överiksi se pelaaminen - kun koulusta kotona, niin iltamyöhään pelkkää pelaamista, jos ei jompi kumpi vanhemmista valvomassa, sanomiset eivät auttaneet...
Lue kommentti

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018