Merenpinnan nousun seurauksia maailmankartalla on hankala arvioida tarkasti, sillä vaikutukset rannikolla eivät ole suorassa suhteessa lisääntyneeseen vesimäärään.

Ensinnäkin lisävesi painaisi merenpohjaa alaspäin. Koska kuoren alla oleva nestemäinen vaippa ei voi puristua kokoon, vaipan ainetta siirtyisi hitaasti mannerten alle, mikä nostaisi mantereita ylöspäin. Toiseksi pohjan painuminen ja vedenpinnan nousu lisäisivät merialtaiden tilavuutta. Kolmanneksi havaitsemista mutkistaa ilmaston lämpenemisestä aiheutuva veden lämpölaajeneminen. Esimerkiksi Tyynenmeren El Niño -ilmiö syntyy, kun meriveden lämpötila vaihtelee muutamia asteita, mutta merenpinnan korkeus voi muuttua jopa kolme desimetriä. Tällaiset muutokset voivat siis olla hetkellisesti jopa monisatakertaisia jäätiköiden sulamisesta aiheutuvaan merennousuun nähden.
Jos vain Grönlanti sulaisi, pohjoisessa merenpinta ei nousisi juuri lainkaan. Tämä johtuu siitä, että jäätikön sulaessa Grönlannin lähistöllä painovoima pienenisi ja vesi alkaisi siirtyä etelään. Vastaavasti Etelämantereen sulamisen seuraukset näkyisivät pohjoisella pallonpuoliskolla, kun merenpinta Etelämantereen läheisyydessä pysyisi vakaana.
Paras nykyarvio on, että merenpinta nousee keskimäärin kaksi–kolme millimetriä vuodessa.

Vastaaja:


Markku Poutanen


professori, osastonjohtaja


Geodeettinen laitos

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018