Myrkynvihreä tunnetaan myös schweinfurtinvihreänä, keisarinvihreänä ja pariisinvih-reänä.

Kyse on 1800-luvulla keksitystä väripigmentistä, kupariasetoarsenaatista, jota valmisti muun muassa Wilhelm Sattlerin yhtiö Schweinfurtissa Saksassa. Pigmentti sisältää erittäin myrkyllistä arseenia, ja sen käyttö on nykyään kielletty.
”Myrkynvihreää” käytettiin aiemmin vesi- ja öljyväreissä sekä painovärinä, koska se oli tuolloin käytössä oleviin vihreisiin verrattuna erittäin kirkas. Siitä tuli suosittu väri myös tapeteissa ja kankaissa 1800-luvun puolivälissä. Yksi syy suosioon oli se, että näin värjätyissä tapeteissa ei tavattu tuhohyönteisiä. Pigmenttiä löytyy myös useista 1800- ja 1900-luvun alun maalauksista, ja sitä on käytetty jopa makeisten värjäämiseen. Väri aiheutti useita kuolemantapauksia, ja siksi sitä alettiin kutsua myrkynvihreäksi.

Useissa maissa pigmentin käyttö kiellettiin jo 1920-luvulla. 1960-luvulla väri vedettiin Euroopassa lopullisesti markkinoilta sen korkean myrkkypitoisuuden vuoksi. Pigmenttiä on käytetty myös hyönteismyrkkynä sekä Pariisin viemärien rotanmyrkkynä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006

Vastaaja:


Jussi Kukkonen


akatemiaprofessori, ekotoksikologi


biologian laitos, Joensuun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018