Tavallisen tähdenlennon aiheuttaja on yleensä sormenpään kokoinen jääpala tai kivenpala, joka tulee avaruudesta hurjaa vauhtia maapallon ilmakehään.

Se palaa kokonaan poroksi yli 50 kilometrin korkeudessa, ja tuhka jää leijumaan hyvin korkealle ilmakehään.

Suuremmat avaruuden kappaleet, nyrkinkokoisista alkaen, voivat selvitä maapallon pinnalle asti. Ne synnyttävät tullessaan suuremman tähdenlennon, jota sanotaan tulipalloksi. Suomeenkin on pudonnut tusinan verran avaruuden kiviä.

Runsas sata vuotta sitten nähtiin Helsingissä, miten taivaan yli itään päin kulki valtavan kokoinen tulipallo, ja sitä seurasi pitkä ukkosen jylinä. Kivi putosi Porvoon edustalla meren jäälle ja läpäisi sen. Pohjasta kaivettiin ylös satoja kiloja avaruudesta tullutta haurasta kiveä. Kivi sai nimen Bjurbölen meteoriitti, ja sen kappaleita on nähtävänä Helsingin yliopiston kivimuseossa. 

Vastaaja:


Heikki Oja


tähtitieteen dosentti


Helsingin yliopisto

Tiskijukka
Seuraa 
Viestejä148
Liittynyt29.11.2013

Minne tähti tippuu tähdenlennon jälkeen?

asdf 12.06.2015 klo 07:04 Volitans 11.06.2015 klo 23:19 Eihän tähdet minnekään tipu - ellei sitten plasman syöksymistä mustaan aukkoon lueta tippumiseksi. Tuossakin tippuminen on vähän kyseenalainen sana, koska tippuminen koskee vain nestettä. Plasma ei ole nestettä. Ei vain...vaan yleisesti, ei ole ehdotonta kielioppisääntöä.
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018