Uumenien mikrobit sietävät 120 astetta. Kuva: Shutterstock
Uumenien mikrobit sietävät 120 astetta. Kuva: Shutterstock

Äärimmäisiä kasvupaikkoja tarjoavat napajäät ja kallioperän vedet.

Elämää esiintyy maan pinnalla, ilmakehässä, merissä ja maan alla. Maan pinnalla elämää on vähiten ehkä napajäätiköillä Antarktiksella ja Grönlannissa, mutta niilläkin on elämää.

Jopa maan alla kallioperän rakojen ja huokosten vesissä elää mikrobeja. Määrä on pieni, mutta kun kaikki lasketaan yhteen, massan arvioidaan olevan ehkä jopa puolet koko maapallon biomassasta.

Mikrobielämän selviytymistä kallioperässä rajoittaa lämpötila, joka kasvaa sitä mukaa, mitä syvemmälle mennään. Elämän rajana pidetään yleensä noin 120 asteen lämpötilaa. Se saavutetaan eri syvyyksillä sen mukaan, kuinka vanhasta kallioperästä on kyse ja kuinka aktiivinen alue on geologisesti. Suomessa, jossa kallioperä on ikivanha ja stabiili, 120 tulee vastaan noin 7-8 kilometrin syvyydessä, Keski-Euroopassa jo noin 4-5 kilometrissä.

Geotermisesti ja vulkaanisesti aktiivisilla alueilla lämpötila voi saavuttaa 120 asteen rajan hyvinkin lähellä pintaa. Toisaalta juuri geotermisten kuumien lähteiden arvellaan olleen elämän synnyn kannalta tärkeitä ympäristöjä, sillä ne tarjosivat runsaasti mineraaleja, ravinteita ja energiaa elämän kehittymiseen.

Maapallon koko tilavuudesta elämää on siis vain pinnalla ja muutaman kilometrin paksuisessa pintakerroksessa. Sen alapuolella ei pitäisi olla mitään, mutta sitä emme tiedä varmasti. Luonto voi vielä yllättää.

Vastaajana Ilmo Kukkonen,

geofysiikan professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017