Ensin pakastui, vasta sitten valkeni.

Kauan ennen kuin ensimmäiset tähdet syntyivät, ja ajassa niin kaukana, etteivät kaukoputkemme pysty sinne tähyämään.

Maailmankaikkeuden lämpötilaa kuvaa parhaiten kosmisen taustasäteilyn lämpötila. Se noudattaa yksinkertaista riippuvuutta ja käy ilmi seuraavasta kaavasta: T = 2,725(1+z). Siinä z on punasiirtymä, joka kuvaa valon aallonpituuden kasvua universumin laajetessa ja jäähtyessä. Z:n nykyhetken arvo on nolla, ja avaruutemme lämpötila on 2,725 kelviniä, celsiusasteina –270,42.

Maailmankaikkeuden lämpötila laski nollaan celsiusasteeseen eli 273,15 kelviniin, kun punasiirtymä näytti 99,2:ta. Ajassa tuo vastaa suunnilleen parinkymmenen miljoonan vuoden ikäistä kosmosta. Virhemarginaaliksi jää joitakin miljoonia vuosia, sillä tulos riippuu kosmologisista parametreistä, joiden tarkkoja arvoja emme vielä tunne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaajana Esko Valtaoja, professori, Tuorlan observatorio, Turun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2016

Sisältö jatkuu mainoksen alla