Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images
Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Tunnetta lietsoo kontrollin puute.

Vauhdin tuntu riippuu usein siitä, miten kuljettaja ajaa verrattuna matkustajan omaan ajotapaan. On tyypillistä, että varsinkin kokenut kuljettaja pelkää tai tuntee olonsa epämukavaksi toisen kyydissä.

Tätä selittää se, että matkustaja ei voi hallita menoa, vaikka osaisi. Mahdollisuus kontrolliin luo turvallisuuden tunnetta, ja silloin myös nopeudet tuntuvat sopivammilta. Kontrollin puuttuminen vastaavasti lietsoo turvattomuuden tunnetta.

Näin ei kuitenkaan käy, jos itse ei osaa ohjata kyseistä kulkuvälinettä. Harva lentomatkustaja haluaisi istua lentokapteenin paikalle oman turvallisuudentunteensa lisäämiseksi. Toisen lentokapteenin tilanne saattaa matkustajana olla erilainen.

Vauhdin kokemiseen liittyy myös ennakointi. Esimerkiksi risteystä lähestyttäessä auton kuljettaja tavallisesti reagoi tilanteeseen hyvissä ajoin, päättää, milloin alkaa painaa jarrua ja niin edelleen.

Kokenut autoilija tekee matkustajana samat ennakoinnit, mutta ei voi toteuttaa niitä – paitsi polkemalla auton lattiaa. Hän ei myöskään tiedä, mitä kuljettaja aikoo milloinkin tehdä.

Tämä tuottaa usein tunteen siitä, että nopeus on liian suuri.

Vastaajana Mika Hatakka,

psykologian tohtori, liikennepsykologi, Tutkimus ja Koulutus Humaani Oy.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018