Peräkkäisten kuoppia eli kiharoita tuottaa auton jousituksen aiheuttama tärinä, joka johtuu esimerkiksi kuopasta, irtokivestä tai jarrutuksesta.

Tärinän vuoksi auton pyörät sutivat huomaamatta ja tien pinta kuluu tietyistä paikoista enemmän kuin toisista. Kun auto toisensa jälkeen sutii samassa kohdassa, ainesta siirtyy kuopasta joko kiharan aallonharjalle tai pölynä tien sivuun. Näin kuopat syvenevät ja aallonharjat kasvavat. Ilmiö on selvin ylämäissä, joissa pyörän sutimista lisäävät auton kiihdytys ja painovoiman tienpintaan kohdistaman voimakomponentin pienentyminen.

Kuoppaantumista edistävät myös sateet ja tulvat. Sorateiden pintamateriaalista 12–14 prosenttia pitäisi olla saviainesta, joka sitoo rakeet kiinteäksi massaksi ja parantaa tien kulutuskestävyyttä. Kun vesi huuhtoo saviainesta pois, kuopanmuodostus kiihtyy.

Nimitys ”nimismiehenkiharat” viittaa teiden hallinnoinnin historiaan. Vuosina 1918–1948 pääteistä huolehti Tie- ja vesirakennushallitus (TVH) ja pienemmistä teistä lääninhallitus. Lääninhallituksissa asiasta vastasivat nimismiehet. Tien kiharaisuus merkitsi, ettei nimismies ollut huolehtinut tehtävästään.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Vastaaja:


Olli Penttinen, Kimmo Levä


diplomi-insinööri, museonjohtaja,


Helsinki, auto- ja tiemuseo Mobilia

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018