Tie kihartaa Ristiinan ja Puumalan välissä. Kuva: Jukka Gröndal
Tie kihartaa Ristiinan ja Puumalan välissä. Kuva: Jukka Gröndal

Peräkkäisten kuoppia eli kiharoita tuottaa auton jousituksen aiheuttama tärinä, joka johtuu esimerkiksi kuopasta, irtokivestä tai jarrutuksesta.

Tärinän vuoksi auton pyörät sutivat huomaamatta ja tien pinta kuluu tietyistä paikoista enemmän kuin toisista. Kun auto toisensa jälkeen sutii samassa kohdassa, ainesta siirtyy kuopasta joko kiharan aallonharjalle tai pölynä tien sivuun. Näin kuopat syvenevät ja aallonharjat kasvavat. Ilmiö on selvin ylämäissä, joissa pyörän sutimista lisäävät auton kiihdytys ja painovoiman tienpintaan kohdistaman voimakomponentin pienentyminen.

Kuoppaantumista edistävät myös sateet ja tulvat. Sorateiden pintamateriaalista 12–14 prosenttia pitäisi olla saviainesta, joka sitoo rakeet kiinteäksi massaksi ja parantaa tien kulutuskestävyyttä. Kun vesi huuhtoo saviainesta pois, kuopanmuodostus kiihtyy.

Nimitys ”nimismiehenkiharat” viittaa teiden hallinnoinnin historiaan. Vuosina 1918–1948 pääteistä huolehti Tie- ja vesirakennushallitus (TVH) ja pienemmistä teistä lääninhallitus. Lääninhallituksissa asiasta vastasivat nimismiehet. Tien kiharaisuus merkitsi, ettei nimismies ollut huolehtinut tehtävästään.

 

Vastaajina Olli Penttinen, diplomi-insinööri ja Kimmo Levä, museonjohtaja 
auto- ja tiemuseo Mobilia

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006