Suurin osa eläinkuntaa on kasvinsyöjiä ja tarvitsee omega-3- ja omega-6-rasvahappoja.

Nykykäsityksen mukaan kasvinsyöjien elimistö osaa valmistaa näitä rasvahappoja kasveista saamistaan aineista.

Omega-6-perheen kantarasvahappo on linolihappo, jota on runsaasti kasvien rasvoissa, erityisen paljon siemenöljyissä, eikä saanti siten ole kasvinsyöjille ongelma. Eläimet muuttavat linolihapon muun muassa arakidonihapoksi, jota tarvitaan biologisten kalvojen rasvoihin ja prostaglandiinien muodostukseen.

Omega-3-perheen kantarasvahappo on alfalinoleenihappo (ALA). Sitä on kas­vien vihreissä lehdissä, esimerkiksi viherhiukkasten kalvoissa, joissa se on yleisin rasvahappo. ALA on usein kasvinsyöjien ravinnon runsain rasvahappo. Kauan arveltiin, etteivät eläimet osaisi riittävässä määrin muuttaa tätä kantarasvahappoa pitkäketjuisiksi omega-3-rasvahapoiksi, kuten eikosapentaeenihapoksi (EPA) ja dokosaheksaeenihapoksi (DHA), jotka ovat eläimille tarpeellisia biologisten kalvojen rakenteissa.

Nykyisin on kuitenkin vakiintunut käsitys, että eläimetkin voivat muuttaa ravinnosta saamaansa ALA-happoa EPA- ja DHA-hapoiksi. Näin ollen gorillat, kuten myös seeprat, kirahvit ja norsut, puhumattakaan miljoonista kasvinsyöjähyönteisistä, valmistavat kaikki tarvitsemansa omega-3- ja omega-6-hapot kasvien lehdissä olevista kantarasvahapoista.

Vesien ravintoketjuissa on runsaasti sekä EPA- että DHA-happoja, joita levät tekevät. Näin niitä kertyy paljon esimerkiksi kaloihin. Useimmat ihmiset eivät syö yhtä paljon vihreitä lehtiä kuin gorilla, joten kenties hyödymme siitä, että ravinnossa on myös valmiita EPA- ja DHA-happoja. 

Vastaaja:


Seppo Turunen


eläinfysiologian dosentti


Helsingin yliopisto