Merivesi on suolan, veden ja monen muun helppoliukoisen aineen seos.

Eniten meressä on natriumkloridia (NaCl) eli ruokasuolaa, pienempiä määriä mm. sulfaattia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, bromidia ja boorihappoa. Aineet ovat huuhtoutuneet jokivesien mukana meriin satojen miljoonien vuosien kuluessa mannerten kallio- ja maaperästä. Nykyisin valtamerien suolapitoisuus on lähes vakio, ja ainesten suhteet säilyvät lähes muutmattomina, vaikka suolaisuus vaihtelisi.

Valtamerten keskimääräinen suolaisuus on 35 osaa suolaa 1000 vesiosaa kohden eli 35 ‰. Itämeri on murtovettä, johon on sekoittunut makeaa ja valtameren vettä. Pohjanmeren liepeillä pintaveden suolaisus on lähellä valtamerten lukemia, mutta jo Kattegatissa se laskee noin 20 ‰:een. Varsinaisella Itämerellä pintaveden suolaisuus on noin 7-9 ‰, ja suolaisuus laskee kohti sisäosia. Jokisuistoissa, kuten itäisellä Suomenlahdella Pietarin edustalla, vesi on jo lähes makeaa.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1997

Vastaaja:


Eija Rantajärvi


tutkija


Merentutkimuslaitos

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla