Kirjoissa ja lehdissä on paljon hajuja.

Alan suomalaiset asiantuntijat kertovat, että paperista haihtuu hiljalleen satoja yhdisteitä, joista ainoatakaan ei voi luokitella vanhalle kirjalle tai lehdelle tyypilliseksi. Rasvahapot ovat haihtuvista yhdisteistä tuoksuvimpia.

Hajuun tuovat oman lisänsä pöly ja kirjoissa elävät mikrobit, joiden elämään vaikuttavat valo, lämpö ja kosteus. Kaupunkioloissa autojen pakokaasuja ja typpioksideja tarttuu paperiin, ja kun nämä yhdisteet hajoavat, syntyy taas omanlaisiaan tuoksuja.

Hajujen yksilöllisyydestä kertoo sekin, että jokainen antikvariaatti tuoksuu erilaiselta, vaikka kaikissa on vanhoja kirjoja. Hiljattain Helsingissä eräs antikvariaatti muutti uusiin tiloihin muutaman sadan metrin päähän. Ainakaan vielä siellä ei ole smaa tuoksua kuin entisessä paikassa. Ilmeisesti ”vanhan kirjan hajuun” vaikuttavat myös kirjahyllyistä, seinistä ja muusta ympäristöstä tulevat tuoksut.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2001

Vastaaja:


Risto Varteva


tiedetoimittaja