Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2008


Suden hetki ei kuulu suomen kielen vanhaan omaperäiseen fraseologiaan.

Meillä ilmaus on tullut aktiiviseen käyttöön vasta 1960-luvun lopulla, ja sen suosioon on ratkaisevasti vaikuttanut Ingmar Bergmanin vuonna 1968 valmistunut kauhuelokuva Vargtimmen, josta Suden hetki on lähes sananmukainen suomennos. Historiallisissa yhteyksissä ja vanhassa kirjasuomessa hetki-sanaa on perinteisesti käytetty myös tunnin merkityksessä. Se on vanhaa, raamatullista perua esim. kohtalokkaan tuntuisessa sanonnassa yhdennellätoista hetkellä. Suden hetki ei kuitenkaan perustu Raamattuun, vaikka sielläkin kuvataan monessa kohdin iltapimeässä saalistavia raatelevia susia.

Ruotsissakaan vargtimmen ei ole vanha sana. Se on tullut käyttöön 1960-luvulla, todistettavasti hieman aiemmin kuin Bergmanin elokuva on valmistunut, puhuttaessa varhaisista aamuyön tunneista, jolloin ihminen on heikoimmillaan. Tämän heikkouden katsotaan näkyvän esimerkiksi kuolevuustilastoissa. Käsikirjoitusvaiheessa Bergmanin elokuvan nimenä oli Människoätarna, mutta valmiille työlle löytyi uusi, ajankohtainen nimi, jonka sisällön tekijä määritteli itse seuraavaan tapaan:

”Vargtimmen är timmen mellan natt och gryning. Det är timmen då de flesta människor dör, då sömnen är djupast, då mardrömmarna är verkligast. Det är timmen då den sömnlöse jagas av sin svåraste ångest, då spöken och demoner är mäktigast. Vargtimmen är också den timme när de flesta barn föds.”

Susi on kaikkialla ollut ammoisista ajoista lähtien tunnettu ja pelätty peto, jonka on tiedetty saalistavan hämärissä tai pimeässä, joten siihen liittyviä, keskenään samantapaisia uskomuksia ja kertomuksia on voinut syntyä monella taholla erikseen. Skandinaavisessa mytologiassa tärkeä olento on ollut tulta syöksevä Fenrir-susi, jonka ammottava kita ulottui maasta taivaaseen. Suden ulvonta oli merkki maailmanlopun alkamisesta. Silloin Fenrir nielaisi kitaansa auringon ja kuun ja tappoi Odinin. Mihinkään täsmälliseen kellonaikaan ”suden hetki” ei alun perin ole voinut liittyä, koska keinot ajan mittaamiseen ovat vanhoina aikoina olleet hyvin rajalliset eikä tarkoilla kellonajoilla ole ollut käytännön merkitystä.

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto