Dna-sormenjäljellä tarkoitetaan alkuperäistä yksilön tunnistuksen teknikkaa, jota ei enää yleisesti käytetä rikostutkimuksessa.

Nykyään puhutaan dna-tunnisteesta, joka saadaan monistamalla dna:ta pcr-menetelmällä. Dna-tunniste perustuu tarkasti määritettyjen dna:n toistojaksojen pituusvaihteluun, joka on yksilöllistä. Jos rikospaikalta löytyneestä biologisesta materiaalista saatu dna-tunniste on identtinen epäillystä otetun vertailutunnisteen kanssa, epäilty on todennäköisesti ollut rikospaikalla.

Dna:ta saadaan mistä tahansa näytteestä, jossa on tumallisia soluja. Niinpä sitä on eristetty mm. hikipisaroista, hilseestä ja jopa postimerkkeihin tarttuneesta syljestä. Myös ulosteisiin kertyy suolen sisäpinnan soluja, joista saadaan dna:ta.

Rikostutkinnassa on hyvä muistaa, ettei dna-tunniste sinänsä osoita syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Tarkasti ottaen se osoittaa vain näytteen alkuperän, ja sen käyttö perustuu aina näytteiden välisiin vertailuihin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2002

Vastaaja:


Antti Sajantila


oikeuslääketieteen dosentti


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla