Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2009

Vehnäleivonnaiset yleistyivät Suomessa 1700-luvulla herrasväen juhlatarjottavina samanaikaisesti kahvin yleistymisen kanssa.

Kansan parissa vehnäleivonnaiset vakiintuivat 1800-luvun lopussa, mutta vain harvinaisina pidoissa tarjottavina herkkuina. Niin vehnäjauhot, voi, kananmunat, sokeri kuin mausteet olivat kalliita siirtomaatavaroita, minkä vuoksi ”vehnästä” leivottiin joskus myös ohrajauhoista.

Monet leivonnaiset ovat tulleet Suomeen Saksasta Ruotsin kautta – niin myös korvapuustit. Muita saksalaisperäisiä leivonnaisia ovat piparkakut, laskiaispullat ja munkit. Korvapuustit yleistyivät Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin vehnäjauhot, voi ja sokeri olivat halventuneet.

Raaka-aineiden halventumiseen vaikuttivat muun muassa ensimmäisen suomalaisen sokeritehtaan perustaminen vuonna 1918 sekä suomalaisen vehnän jalostaminen leivontaominaisuuksiltaan paremmaksi 1950-luvulla. Ennen 1950-lukua suomalaiset leipurit olivat pitkälti tuontivehnän varassa, sillä kotimaisesta vehnästä tuli helposti likilaskuisia leivonnaisia.

Vastaaja:


Merja Sillanpää


ruokaperinteen tutkija


Karjaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla