Lauantaimakkara, suomenruotsiksi lördags-korv, on suomalainen erikoisuus.

Niinpä myöskään sen nimellä ei ole vastineita muissa kielissä kuin suomenruotsissa.

Lauantaimakkarasta on tullut suomalaisten herkkua 1920-luvun lopulla. Sitä ei vielä mainita G. E. Kortteen kirjassa Liha ja lihatuotteet vuodelta 1929, mutta se on kuitenkin ollut mukana jo vuonna 1928 tutkimuksessa, joka tehtiin Helsingin yliopiston Fysiologisessa laitoksessa. Eino Vaheri ja Aarne Walle selvittelivät tavallisimpien leikkeletavaroiden ravintoarvoa ja hintaa. Tutkimusaineistonsa Vaheri ja Walle olivat koonneet osuusliike Elannon valikoimista.

Makkaran nimi on todennäköisesti saanut innoituksensa jo aiemmin tunnetusta samantapaisesta lyoninmakkarasta, jota toisella nimellä kutsuttiin sunnuntaimakkaraksi. Tehdastekoisia leikkelemakkaroita pidettiin itsenäisyyden ajan alussa erityisen hyvänä ruokana toisaalta niiden hienon ja tasalaatuisen rakenteen ansiosta, toisaalta siksi, että niiden ravintoarvon kuviteltiin olevan erityisen suuri. Tavallinen työläiskansakin saattoi ostaa makkaraherkkuja ainakin viikonlopuksi, tilipussin saatuaan.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2005

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomenkielen professori


Turun yliopisto