Lauantaimakkara, suomenruotsiksi lördags-korv, on suomalainen erikoisuus.

Niinpä myöskään sen nimellä ei ole vastineita muissa kielissä kuin suomenruotsissa.

Lauantaimakkarasta on tullut suomalaisten herkkua 1920-luvun lopulla. Sitä ei vielä mainita G. E. Kortteen kirjassa Liha ja lihatuotteet vuodelta 1929, mutta se on kuitenkin ollut mukana jo vuonna 1928 tutkimuksessa, joka tehtiin Helsingin yliopiston Fysiologisessa laitoksessa. Eino Vaheri ja Aarne Walle selvittelivät tavallisimpien leikkeletavaroiden ravintoarvoa ja hintaa. Tutkimusaineistonsa Vaheri ja Walle olivat koonneet osuusliike Elannon valikoimista.

Makkaran nimi on todennäköisesti saanut innoituksensa jo aiemmin tunnetusta samantapaisesta lyoninmakkarasta, jota toisella nimellä kutsuttiin sunnuntaimakkaraksi. Tehdastekoisia leikkelemakkaroita pidettiin itsenäisyyden ajan alussa erityisen hyvänä ruokana toisaalta niiden hienon ja tasalaatuisen rakenteen ansiosta, toisaalta siksi, että niiden ravintoarvon kuviteltiin olevan erityisen suuri. Tavallinen työläiskansakin saattoi ostaa makkaraherkkuja ainakin viikonlopuksi, tilipussin saatuaan.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2005

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomenkielen professori


Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018