Synteettiset öljyt valmistetaan orgaanisista lähtöaineista kemiallisella synteesillä.

Orgaanisen lähtöaineen alkuperä voi olla raakaöljy, kaasu, hiili tai jokin elävästä luonnosta saatava mate-riaali, kuten kasviöljy.

Synteesin avulla voidaan valmistaa sekä voiteluaineiden perusöljyt että lisäaineet. Koska lisäaineet valmistetaan lähes kokonaan synteettisesti, synteettisellä öljyllä (tai voiteluaineella) tarkoitetaan öljyä, jossa perusöljy on valmistettu synteettisesti. Näistä poiketen perinteinen mineraaliperusöljy valmistetaan fysikaalisilla ja kemiallisilla erotus- ja puhdistusprosesseilla.

Tyypillisimpiä synteettisiä perusöljyjä ovat synteettiset hiilivedyt (erityisesti polyalfaolefiinit), esterit ja polyglygolit. Erikoistarkoituksiin valmistetaan synteettisiä voiteluaineita myös piistä (silikoniöljyt, polysiloksaanit) tai fluoraamalla hiilivetyjä.

Synteettisillä perusöljyillä voiteluaineiden käyttöominaisuuksia, kuten kuumankestoa, juoksevuutta kylmässä ja kitkaominaisuuksia, voidaan parantaa merkittävästi.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2005

Vastaaja:


Jorma Niskala


Vastaajana osastopäällikkö


Neste Oils

o_turunen
Seuraa 
Viestejä10610
Liittynyt16.3.2005

Mistä synteettiset öljyt valmistetaan?

Eteeni on yksi varteenotettava lähtöaine. Veikkaan, että käyttökelpoisin. Tutustuin menneellä viikolla polyglykolijohdannaiseen, jota sitten piti etsiäkin: Mobil Glygoyle. 20 €/l 20 l tonkassa. Ei kuulemma enää suosiossa, eikä saa sotkea muihin tuotteisiin. En jaksanut pestä laatikkoa, ja sitten 22 l laatikkoa varten hankin 400 € verran öljyä. Asiakas sen onneksi maksaa.
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.
Korant: Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017