Salama kuumentaa iskureittinsä eli salamakanavan kohdalla olevan ilman sekunnin murto-osassa jopa 30 000 asteeseen.

Äkisti kuumentunut ilma laajenee nopeasti, jolloin syntyy samanlainen iskuaalto kuin ääntä nopeammin lentävästä lentokoneesta. Iskuaalto kuitenkin tasaantuu ääniaalloiksi jo muutaman metrin päässä salamakanavasta.

Jos salama iskee lähelle, ääni kuuluu räjähtävänä pamahduksena. Etäämmälle osuneen iskun ääni on useita sekunteja jatkuvaa jyrinää, koska salamakanavan eri osissa syntyneet äänet tulevat korvaan eri aikoihin. Aikaero johtuu siitä, että salamakanavan pituus voi olla monta kilometriä, mutta äänen nopeus on vain runsaat 300 metriä sekunnissa.

Jos salama iskee hyvin kaukana, parinkymmenen kilometrin päässä, ääni ei ehkä saavuta katsojaa lainkaan, sillä normaalioloissa ilmakehän lämpötilajakautuma taivuttaa äänen kulkureittiä ylös,
ja niin ääni lopulta karkaa taivaalle. Tällaisia ovat esimerkiksi elokuun iltojen elosalamat: kaukainen välähdys näkyy, mutta ääntä ei tule, vaikka kuinka odottelisi.

Salaman iskeminen kirkkaalta taivaalta on vain sanonta, jolla tarkoitetaan yllättävää tapahtumaa. Salama tarvitsee syntyäkseen aina ukkospilven.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2004

Vastaaja:


Tapio J. Tuomi


tutkimuspäällikkö


Ilmatieteen laitos

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005

Mistä syntyy ukkosen jyrinä? Entä voiko salama iskeä kirkkaalta taivaalta?

asdf 12.04.2015 klo 13:40 Jos noin, on luultavasti aika harvinaista, ukkostaessa yleensä koko taivas on pilvipeitossa, vaikkei ihan kohdalla ukkostaisi tai edes sataisi. Voimakkaimmat rintamaukkoset ovat usein matalalla ja terävärajaisia. Semmoset liikkuvat lisäksi vauhdilla - nuo edelliset kuvat ovat rintama-ukkosesta - en ihan ehtinyt näkemään rintaman saapumista, koska rintama liikkui merellä nopeamin kohti, kun moottoritiellä sitä vastaan pääsin.
Lue kommentti
Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005

Mistä syntyy ukkosen jyrinä? Entä voiko salama iskeä kirkkaalta taivaalta?

asdf 12.04.2015 klo 13:40 Siis niinkö, että salaman yläpää on ukkospilvessä, mutta alapää maassa sellaisessa kohdassa, jonka yläpuolella on vain sinistä taivasta? Jos noin, on luultavasti aika harvinaista, ukkostaessa yleensä koko taivas on pilvipeitossa, vaikkei ihan kohdalla ukkostaisi tai edes sataisi. Juuri niin. Eivätkä ne kovin harvinaisiakaan ole, tuossa on yksi, mutta tuossa tosin ollaan jo ukkosrintaman alla, mutta hieman aiemmin vastaava olisi tullut jo "kirkkaalta taivaalta". Tuo...
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017