Sisuksen rakenteesta saadaan tietoja mittaamalla mm.

maanjäristyksissä syntyviä seismisiä aaltoja. Koska Maa on pallo, aallot ovat kulkeneet sitä syvemmältä, mitä kauempaa niitä havaitaan.

Poikittaisesti aaltoileva S-aalto häviää sellaisilla etäisyyksillä, joissa aaltojen pitäisi käydä noin 2 900 kilometrin syvyydellä. Se osoittaa, että tuolla syvyydellä maapallo on nestemäinen, koska poikittainen aalto ei voi edetä nesteessä.

Vielä syvemmältä saadaan selvä vaikkakin heikko heijaste pitkittäisestä P-aallosta. P-aallon nopeus myös muuttuu äkisti noin 5 000 kilometrin syvyydellä eli 1 300 kilometrin päässä Maan keskipisteestä, mikä osoittaa, että siellä on kiinteän aineen rajapinta. Näin siis Maan kova ja kiinteä ydin on läpimitaltaan 2 600 kilometriä. Koko maapallon läpimitta on 12 700 kilometriä.

Koska maapallon massa ja pintakerrosten tiheydet ja tilavuudet tunnetaan, voidaan ytimen tiheydeksi arvioida 12 g/cm3. Ytimen lämpötila on noin 5 000 astetta ja paine kolme miljoonaa kertaa normaalia ilmanpainetta suurempi.

Laboratoriomittausten mukaan tällaisissa oloissa tiheys 12 g/cm3 vastaa seosta, joka koostuu pääosin raudasta. Jonkin verran siinä on myös nikkeliä sekä muutamia muita alkuaineita, lähinnä happea.
Arviot ytimen koostumuksesta perustuvat maapallon ulkopuolisten rautameteoriittien ainekoostumukseen, sillä kaikki aurinkokunnan osaset lienevät syntyneet samoihin aikoihin.

Eräät jalometallit voisivat tiheytensä puolesta tulla kysymykseen, mutta niitä on maailmankaikkeudessa niin vähän, etteivät ne voisi muodostaa Maalle näin suurta metalliydintä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/2000

Vastaaja:


Matti Tarvainen


seismologi


Helsingin yliopisto

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017