Kuulostaa ihmisten huonolta huumorilta. Kuva Shutterstock.
Kuulostaa ihmisten huonolta huumorilta. Kuva Shutterstock.

Munata verbi on muna-sanan johdos.

Itsensä nolaamista tai jonkin asian­ pilaamista merkitsevä munata-verbi on ikivanhaan perintösanastoon kuuluvan muna-sanan johdos, ja munaus on tästä verbistä muodostettu teonnimi.  Suomen vanhassa kirjakielessä munata-verbi on tarkoittanut joko linnunmunien keräämistä tai sitten munien rikkomista ja pesinnän pilaamista. Tämä pilaaminen on olennaista myös nykyisessä, tyyliltään arkisessa verbissä. Arkiseksi tai peräti alatyyliseksi munata on ymmärretty ilmeisesti sen takia, että kielenkäyttäjien mielessä se on liittynyt muna-sanan toiseen ikivanhaan merkitykseen ’kives’.

Kirjakieliseen käyttöön munaus näyttää tulleen 1930-luvulla, jolloin se on usein kirjoitettu lainausmerkkeihin tai siihen on liitetty outoudesta vihjaava lyhenne ”ns.” Oikein isoa tai pahaa mu­nausta on nimitetty jymy-, ukko- tai kardinaalimunaukseksi. Viimeksi mainitun kardinaali- on lainattu suomeen ruotsin kautta keskiajan latinasta, jossa se on tarkoittanut jotakin tärkeimmässä kohdassa eli pääkohdassa olevaa.

Suomessa kuten monissa muissakin kielissä sanaa on käytetty sekä korkea-arvoisen kirkonmiehen nimityksenä että yleismerkityksessä ’pääasiallinen, perus-’. 1900-luvun alkupuolella se on ollut alkuosana monissa yhdyssanoissa: kardinaalihyve, -järjestelmä,  -kysymys, -luku,  -suunta ym.  Kirjakielisiksi ymmärrettyjä kardinaali-alkuisia yhdyssanoja ovat olleet kardinaalityhmyys ja kardinaalivirhe. Tämän sarjan jatkoksi on muodostettu ilmeisesti huumorimielessä kenraalimunaus ja kardinaalimunaus.

Vastaajana Kaisa Häkkinen, suomen kielen professori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä9755
Liittynyt20.1.2013

Mistä tulee kardinaalimunaus?

Tekstissä sanottiin näin: "Viimeksi mainitun kardinaali- on lainattu suomeen ruotsin kautta keskiajan latinasta, jossa se on tarkoittanut jotakin tärkeimmässä kohdassa eli pääkohdassa olevaa." Keskiajalla latinan cardinalis sanalla tarkoitettiin kutakuinkin mihin jokin on kiinnitetty/saranoitu, josta jokin tukeutuu. http://en.wiktionary.org/wiki/cardinalis Englanninkieleen se adoptoitiin ja muutettiin cardinal sanaksi, ja se tarkoittikin sitten jo aivan muuta kuin keskiajan latinan cardinalis...
Lue kommentti
kytoann
Seuraa 
Viestejä1915
Liittynyt16.3.2005

Mistä tulee kardinaalimunaus?

Jos vielä jatkaisi pitemmälle, kardinaalihyveet, jotka tekstissä mainitaan, ovat vanhempaa perua kuin synnit ja virheet. Platon esitti perushyveet : viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja itsehillintä, joihin muut hyveet perustuivat. Jossakin vaiheessa (roomalaiset?) alettiin niistä käyttää nimitystä kardinaalihyveet (lat.cardo = saranatappi, nivel). Kristityt filosofit sitten toivat rinnalle synnit, enimmäkseen ei ole tosin taidettu käyttää kardinaalisynti-käsitettä vaan puhutaan...
Lue kommentti

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018