Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rinta kaarella ihmisen kylkiluut nousevat näkyviin.

Sanontaa rinta rottingilla käytetään kuvaamaan ylpeänrehvakasta olotilaa, joka näkyy myös asennosta: pää pystyssä, rinta kaarella. Tällaisessa asennossa äärimmilleen pinnistettynä hoikan ihmisen kylkiluut nousevat näkyviin ihon läpi ja rintakehä muistuttaa rottinkikehikkoa. Sanonta on voinut saada alkunsa esimerkiksi voimistelun ja urheilun yhteydessä, kun ryhdin merkitystä on erityisesti korostettu. Rinta rottingilla on voittajan asento.

Rottinki on tullut tavallisille suomalaisille tutuksi 1800-luvulla, jolloin rottingista valmistetut kalusteet, kalusteiden osat, korit ja muut punonnaiset ovat tulleet käyttöön, aluksi herrasväen talouksissa, huviloilla ja kuisteilla. Suomalainen talonpoika oppi arvostamaan notkeaa rottinkia sitomisvälineenä. Se oli parasta ainetta esimerkiksi viikatteen terän varttamisessa. Rottingista valmistettuja mattopiiskoja käytetään edelleenkin.

Rottinki on ollut eksoottista tuontitavaraa, ja rottinki-nimitystä on rottinkipalmusta saatujen tuotteiden lisäksi käytetty myös ulkomailta tuoduista ruokoesineistä, esimerkiksi ongenvavoista ja kepeistä, joita on käytetty kävelykeppeinä tai kouluissa rangaistusvälineinä.

Vastaajana Kaisa Häkkinen, suomen kielen professori, Turun yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2015

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018