Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Suomenkielisen sanonnan alkuperä on helppo selittää: se on tarkka käännös ruotsin vastaavasta sanonnasta Här ligger en hund begraven.

Sen on puolestaan arveltu juontuvan saksasta, jossa jo 1600-luvulla tunnettiin sanonta Da liegt der Hund begraben.

Sanonnan alkuperää on yritetty selvittää sekä Ruotsissa että Saksassa, mutta lopullista selvyyttä ei ole saatu.

Melko yleisen käsityksen mukaan sanonnan Hund ei alkuaan ole ollut se koiraa merkitsevä sana, jollaisena se nykyään tunnetaan, vaan sen paikalla on ollut keskiyläsaksan Hunde, joka merkitsee aarretta tai ryöstösaalista. Sanonta olisi siis alkuaan viitannut maahan haudattuun aarteeseen. Ennen oli tapana parempien säilytyspaikkojen puutteessa kätkeä rahakirstut ja muut arvoesineet maahan.

Tämä selitys on kuitenkin merkityksen kannalta epäuskottava: sanontahan tarkoittaa, että hyvältä ja selvältä näyttävässä asiassa on jotakin kieroa ja epäilyttävää. Näin ollen parempi selitys on sittenkin se, että maahan on ollut haudattuna oikea koiranraato, johon toiveikkaat etsijät ovat törmänneet kaivaessaan esiin mukamas kätkettyä aarretta.

Vastaajana Kaisa Häkkinen, suomen kielen professori, Turun yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2015.