Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013

Nykysuomessa sanontatapa ”tosi kuin vesi” kuulostaa lähinnä sanaleikiltä, mutta ilmeisesti sen tausta on syvällisempi.

Sanonta ei kirjaimellisesti ole peräisin Raamatusta, mutta sen teksteissä monessa kohdin, esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 4. luvussa ja Ilmestyskirjan lopussa, pohjattomasta lähteestä kumpuava kristallinkirkas vesi eli elävä vesi esiintyy armon ja totuuden vertauskuvana. Kielikuva on suosittu myös nykyajan uskonnollisessa kielenkäytössä.

Suomen nykyiseen yleiskieleen sanonta on tullut murteista. Niissä se tunnetaan sekä sellaisenaan että pitempinä versioina, joita on periaatteessa kahdenlaisia.

Vakavampaa tulkintaa edustaa Alatorniosta merkitty ”Tosi ko vesi ja selvä ko pläkki”. Pläkki tarkoittaa tässä mustetta, ja musteella kirjoitettu teksti on perinteisesti ollut selvää ja pysyvää. Musteella on kirjoitettu virallisia asiakirjoja ja allekirjoituksia. Tällä sanonnalla voi tosimielessä vahvistaa sanotun todenperäisyyden.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Paljon yleisemmin tunnettua laajennusta edustaa kuitenkin Ulvilan esimerkki ”Tosi ko vesi ja pittää ko seula”, jossa mennään jo selvästi huumorin puolelle. Tämä edustaa samanlaista leikittelyskeemaa kuin esimerkiksi ”Tarkkana kuin porkkana ja terävänä kuin muna”, jossa tärkeintä on rytmikäs muotoilu ja hupaisa kontrasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla