Kuva MVPhotos.
Kuva MVPhotos.

Vanhasta suomalaisesta kansankielestä.

Ihmistä verrataan usein eläimeen, kun halutaan ilmaista tunteita tai muuten tehostaa ilmaisua. Vertailukohteena on useimmiten kotieläin, ja vertaaminen on sävyltään kielteistä. Sika, sonni, aasi ja pässi ovat tästä malliesimerkkejä.

Myönteisiäkin eläinvertauksia on olemassa, ja silloin vertauskohteena on yleensä villi, vapaa ja uljas eläin kuten kotka tai leijona. Ilves voidaan laskea tähän jälkimmäiseen katego­riaan. Sanonta veljekset kuin ilvekset ei ole vanhassa suomalaisessa kansankielessä ollut kovin tavallinen, mutta sieltä se on kuitenkin merkitty muistiin 1900-luvun alkupuolella.

Ilves on nykysuomalaisille sen verran vieras otus, ettei siihen vertaaminen voi perustua kovin syvälliseen tietoon itse eläimestä. Valppaan näköinen tupsukorva tunnetaan lähinnä eläinkirjan kuvista, Hämeen vaakunasta, jääkiekkojoukkueen tunnuksesta tai sympaattisesta elokuvasta Poika ja ilves.

Niinpä onkin todennäköistä, että sanonnan nykyisen suosion syynä on pikemmin sanahahmoon perustuva sanaleikki kuin varsinainen ver­taus: rinnastetut sanat ovat yhtä pitkiä ja äännerakenteeltaan nokkelasti samanlaisia. Tähän viittaa myös sanonnan leikkimielinen nykymuunnelma veljekset kuin kyljykset.

Vastaajana Kaisa Häkkinen, suomen kielen professori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2014.