Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2013

Legendan mukaan alkuperäiset unikeot olivat seitsemän kristittyä efesolaismiestä, jotka 200-luvulla keisari Deciuksen vainojen aikaan hakeutuivat turvaan luolaan.

He paneutuivat nukkumaan ja heräsivät vasta parinsadan vuoden kuluttua, kun Roomassa koittivat jälleen rauhallisemmat ajat. Heräämispäivä oli 27. heinäkuuta, jota alettiin sitten muistella unikekojen päivänä. Näistä yliluonnollisista tapahtumista moni Länsi-Euroopan kieli sai unikeko-sanan, jossa näkyy alkuperäisten nukkujien määrä. Esimerkiksi saksassa unikeko on Siebenschläfer ja ruotsissa sjusovare.

Suomalainen vastine on erilainen. Se on mitä ilmeisimmin aito ja omaperäinen haukkumanimitys liian pitkään nukkuvalle ihmiselle, rakenteeltaan samantapainen kuin äkäpussi tai syntisäkki.

Suomen kirjakielessä unikeko-sanaa on käyttänyt ensimmäisenä Alastaron kirkkoherra Jaakob Henrikinpoika, joka vuonna 1634 suomensi Isak Rothoviuksen saarnan. Siinä moitittiin laiskoiksi koiriksi ja uni­keoiksi ihmisiä, jotka eivät halunneet työskennellä lauantaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla