Suomen kielen näkökulmasta sekä hampurilainen että kirpputori ovat 1900-luvun käännöslainoja.

Hampurilainen on lyhennelmä sanaliitosta hampurilainen pihvi tai Hampurin pihvi, joka puolestaan on käännös alun perin englanninkielisestä ilmauksesta Hamburger Steak eli sananmukaisesti ’hampurilainen pihvi’. Määriteosa viittaa Hampurin kaupunkiin, mutta englannissa sanan alkuosa on kansanetymologisesti yhdistetty kinkkua merkitsevään sanaan ham, ja alkuosaa vaihtamalla on saatu myös muita aineksia sisältävien pikaruokien nimityksiä, kuten esimerkiksi juustoon viittaava cheeseburger tai kasvissyöjille sopiva vegeburger.

Hampurin pihvillä on 1900-luvun alkupuolella tarkoitettu yleensä pihviä, jonka päällä on paistettu muna. Alkuperäiseen hampurilaiseen pihviin ei ole kuulunut halkaistua sämpylää, ja pihvi on normaalin liharuoan tavoin syöty lautaselta veitsellä ja haarukalla. Sotien jälkeen hampurilaisesta on tullut tunnetun pikaruokalajin nimitys. Koska hamburger-sana on englannin lisäksi käytössä monissa muissakin kielissä, on mahdotonta varmasti sanoa, onko sana tullut suomeen suoraan englannista vai jonkin toisen kielen kautta. Ruotsissa sana on nykyään hamburgare, joten juuri tämänmuotoisesta sanasta ei suomen sanaa ei ole voitu lainata, mutta myös ruotsissa on käytetty sitaattilainaa hamburger ja käytetään vieläkin esimerkiksi hampurilaisbaarin nimityksessä hamburgerbar.

Kirpputorin kohdalla tilanne on sikäli samanlainen, että vastaavansisältöinen, suomen sanan esikuvaksi sopiva sana on jo aiemmin ollut käytössä monissa kielissä. Euroopan kuuluisin kirpputori on epäilemättä Pariisin Marché aux puces, joka sekä nimen että toimintatavan suhteen on ollut mallina monille muillekin kirpputoreille. Koska kirpputoreilla vanhojen esineiden lisäksi myydään yleensä myös vanhoja vaatteita, tuntuu luonnolliselta ajatella, että kirput ovat tulleet kaupanpäällisinä. On kuitenkin arveltu, ettei kirppu markkinapaikan nimityksessä viittaisi alkuaan todellisiin syöpäläisiin, vaan se olisi eräänlainen halventavan tai väheksyvän määritteen tapainen aines. Tällaiseksi se olisi saattanut kehittyä sanassa kirppusirkus, jota vastaava sana Flohzirkus on ainakin saksan kielessä vanhempi sana kuin kirpputoria merkitsevä Flohmarkt. Kirppusirkuksessa on kysymys todellisesta pienoissirkuksesta, jossa opetetut kirput tekevät yksinkertaisia temppuja, mutta oikeaan sirkukseen verrattuna tällainen kirppusirkus on tietysti ollut varsin vähäpätöinen nähtävyys.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018